Timo Soini – Soini Finland

Perussuomalaisten Timo Soini vastustaa EU:ta, homoliittoja, hedelmöityshoitoja ja kehitysavun lisäämistä. Onko hän tyhmä?

Eduskunnassa on hiljaista, sillä kansanedustajat viettävät maakuntapäivää vaalipiireissään. Timo Soini, 45, saapuu ala-aulaan pikkutakki harteillaan ja kauluspaidan ylimmät napit auki.

Onnelliselta mursulta näyttävä Soini tuntuu olevan hyvällä tuulella – ja miksei olisi? Kymmenessä vuodessa hän on rakentanut Smp:n raunioille populistisen puolueen, jonka nousukiito näyttää jatkuvan. Eduskuntavaaleissa perussuomalaisten ääniosuus oli 4,1 prosenttia ja uusimman selvityksen mukaan nyt äänestäjiä olisi 4,5 prosenttia. Muutos mahtuu virhemarginaaliin, muttei sitä voi huomiottakaan jättää. Suuremmat kannatusluvut irtosivat eduskuntavaalien aikaan järjestetyissä nuorisovaaleissa. Lähes kahdeksan prosenttia äänestäjistä, eli yläasteiden, ammattikoulujen ja lukioiden oppilaista, valitsi perussuomalaiset.

Suomen maaseudun puolue sai hurjan vaalivoiton vuonna 1983, neljä vuotta sen jälkeen kun espoolainen lukiolainen Soini oli liittynyt puolueen jäseneksi. Samanlaiseen tulokseen perussuomalaiset yltäisivät vain, jos uurnille saataisiin houkuteltua ihmiset, jotka jättävät äänestämättä periaatteen vuoksi. Se on kova urakka jopa Soinin kaltaiselle sanasepolle.

Vaikka puhua hän osaa.

Ensimmäinen todiste: Soinilla on ilmiömäinen kyky esittää asiat niin, että lopputulos on aina hänen kannaltaan myönteinen. Otetaan vaikka Tony Halmeen tapaus.

“Mua arvosteltiin, että miten voi auttaa tuollaista mätisäkkiä. Sanoin ihmisille, että onko sulla kaveria? Autatko sitä, vaikka se mokaa? Luotin siihen, että kansa tietää. Jos joku jättää äänestämättä sen takia, että autan kuseen joutunutta kaveria, jättäköön.”

[AD]

Siis vaikka istuva kansanedustaja tuomittiin salakuljetuksesta, huumausaineiden käyttörikoksesta ja ampuma-aserikoksesta, Soinin näkemyksen mukaan hän – ja puolue – jäivät plussan puolelle.

Toinen todiste: Soini on hyvä provosoimaan. Presidentinvaalikampanjan aikana hänen sivuillaan julkaistiin aforismeja, joista yksi kuului “en ymmärrä feministejä, eivätkä he minua. Tästä meillä on yhteisymmärrys”.

Soini nauraa muistaessaan sutkauksen. Hänellä ei kuulemma ole mitään ihmisiä eli feministejä vastaan, mutta heidän edustamansa aate on Soinille käsittämätön. Naisten suosiminen on päätön ajatus ja nyky-Suomessa heikoilla ovat nuoret miehet niin koulutuksen, syrjäytymisen kuin alkoholiongelmien suhteen.Vauhtiin päästyään Soini hahmottelee nuoren vihaisen naisen elämäkerran: ensin lyödään päätä seinään 20 vuoden ajan ja vedetään pari, kolme parisuhdetta päreiksi, kunnes lopulta huomataan, että flyygelin päällä rakastelemisen ajat ovat ohi.

“Tiedän, että tällainen puhe ärsyttää nuoria naisia. He haluavat olla itsenäisiä ja riippumattomia ja heillä on oikeus omaan ruumiiseensa ja kaikkea tällaista. Kaikki eivät voi elää kuin Jörn Donner. Jörn Donner voi elää niin, mutta jos kaikki eläisivät kuin Jörn Donner, ratikat eivät tulisi ajoissa”, hän sanoo.

Soini myöntää nauttivansa raflaavien mielipiteiden esittämisestä. Sitä paitsi niille on käyttöä.

“Akateeminen nuori nainen, jonkin sortin punavihreä, sehän on kauhuissaan, että tällainen kaveri on olemassakaan. Mutta vastakohtaisuus myös kiinnostaa”, hän sanoo.

Josta seuraakin kolmas todiste: Soinin kanssa voisi jutella tuntikaupalla, oli asioista samaa mieltä tai ei. On melkoisen helppoa olla eri mieltä monestakin asiasta. Hän vastustaa EU:ta, homoliittoja, hedelmöityshoitoja, siviilipalveluksen lyhentämistä, kehitysavun kasvattamista ja kondomien jakamisesta aidsin leviämisen estämiseksi.

Kiistanalaisin aihe taitaa kuitenkin olla suhtautuminen maahanmuuttajiin ja pakolaisiin. Perussuomalaisten vaaliohjelmassa vaaditaan tiukkaa linjaa pakolaispolitiikkaan, mutta Soinin mukaan hän pitää puolueen muukalaisvihamieliset voimat hallinnassa. Lokakuussa hän kielsi nuorisojärjestöä tiukentamasta yhteistyötä Ruotsissa ja Norjassa toimivien ulkomaalaisvastaisten puolueiden kanssa.

“Jos sopeutuu tapakulttuuriin ja tekee töitä, tänne voi tulla. Se on helppoa, kun on samanlainen arvomaailma. Mutta ei tänne voi perustaa reservaatteja etnisin perustein. Siitä on huonoja esimerkkejä vaikkapa Ranskassa”, Soini sanoo.

“Kukaan vakavasti otettava ihminen ei syytä minua rasistiksi, mutta puoluetta epäillään siitä. Varmaan nuoremmat ovat tältä osin radikaalimpia. Olen aina sanonut, että kestävä poliittinen ratkaisu ei saa perustua vihalle.”

Joskus erimielisyydet ovat johtaneet eroon. Helsingin piirin johtohahmoihin kuulunut Ari Kähärä loikkasi perussuomalaisista kokoomukseen viime lokakuussa. Syyksi hän ilmoittaa näkemys-erot Soinin kanssa. Kähärän mukaan poliittiset tavoitteet olivat monilta osin yhteisiä, mutta toimintatapojen olisi pitänyt olla puolueen puheenjohtajan mielen mukaisia.

“Olisi pitänyt nojata umpivennamolaiseen ajatteluun ja tukea sitä sokeasti niin, että vain hän itse on näkyvillä ja kenttä ei ole mitään. Soinilla on slogan ’tämä on mun puolue’ ja se näkyy kaikessa”, Kähärä sanoo.

“En halunnut tukea yhden miehen urakehitystä.”

Kähärä kertoo olevansa maahanmuuttajakriittinen, mutta arvioi Soinin olevan voimakkaasti maahanmuuttajavastainen. Soini toteaa Kähärän ja hänen olevan poliittisesti eri sarjassa.

”Olen luja puheenjohtaja, minusta saa esittää mielipiteensä ja minä esitän omani. Politiikassa on puuteriperseitä, jotka heti keräilee lelunsa, kun saavat palautetta”, hän sanoo.

“Ei minulla mitään Kähärää vastaan ole. Seteliselkärankaisia ei pörssissäni noteerata.”

Nykyään Timo Soini on niin vahvasti aatteen mies, että on hankalaa kuvitella hänen lapsuudenkotinsa olleen epäpoliittinen.

Vanhemmat kävivät äänestämässä, mutta kun nuori Timo kyseli, ketä oli äänestetty, he vetosivat vaalisalaisuuteen. Liittyessään SMP:hen hän jännitti isänsä reaktiota. Perheriidoilta vältyttiin ja nykyisin Soinin vanhemmat ovat perussuomalaisten jäseniä.

Toinen vaikeasti nieltävä väite on, että nuorena hän ei olisi halunnut poliittiseksi johtajaksi, vaan oli tyytyväisempi päästessään vaikuttamaan esiripun takana. Siis Timo Soini, puolueen puheenjohtaja, Espoon kaupunginvaltuutettu ja toisen kauden kansanedustaja, joka ilmoittaa tuplaavansa puolueen kansanedustajien määrän seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Nyt hän levittää perussuomalaisen ilosanoman lisäksi toistakin gospelia. Samalla tavalla kuin etniset ja seksuaaliset vähemmistöt ovat pyrkineet kääntämään haukkumasanat myönteisiksi ilmaisuiksi, hän haluaa puhdistaa populismin maineen.

Soinin mukaan oikeisto asettaa politiikan lähtökohdaksi talouselämän, vasemmisto yhteisöt ja populismi yksilön. Määritelmä on oikea perisoinilainen sanataiteen taidonnäyte: kuka kehtaa sanoa, että ei halua kannattaa ihmislähtöistä politiikkaa?

“Aivan”, Soini hekottelee.

Populismin perusajatuksena on, että toimivan politiikan elementit löytyvät tavallisten ihmisten elämästä ja perinteistä. Veikko Vennamon lanseeraama fraasi “kyllä kansa tietää” on Soinillakin ahkerassa käytössä.

Hämäräksi kuitenkin jää, miten kansan mielipide saadaan selville. Ainakin Soini osaa tilastojen valikoivan lukemisen taidon. Hän toteaa, että “gallupit on galluppeja”, mutta kertoo mieluusti tutkimuksesta, jossa yli 40 prosenttia suomalaisista vastusti Suomen EU-jäsenyyttä – eli olivat samaa mieltä kuin Timo Soini.

Sitä paitsi populistipoliitikko voi ajaa asioita, jotka ovat kansan mielipidettä vastaan.

“Kaikki mun mielipiteet tai käytöstavat ei miellytä edes perussuomalaisten jäseniä. Mutten mä ole miellyttämässä ketään vaan vetämässä poliittisen linjan.” Kansan tahtoon uskova dogmaatikko on kuitenkin aina valmis väittelemään näkemyksistään. Jos hänet saa ylipuhuttua, hän muuttaa mielipidettään. Siihen asti paalujunttaboogiemies pysyy linjassaan.

Kenties siksi, että Timo Soini on suoraviivainen puheissaan ja arvoiltaan konservatiivinen, häntä pidetään joskus vähän yksinkertaisena.

“Kaikki epäilevät, että esitän tyhmempää kuin olen. Voiks tän tyhmempää esittää?” hän nauraa.

“Pärjätäkseen urbaanissa Suomessa populismilla, pitää olla vähän älykkö. Sitähän Timo Soini on opiskellut ja siinä hän on onnistunut”, sanoo Soinin gradun aikanaan tarkistanut professori Tuomo Martikainen.

[AD]

Hymyileväksi populistiksi itseään kuvaileva Soini toteaa, että poliitikoiden on tapana ottaa itsensä aivan liian vakavasti. Itseironiaa ei löydy sitten millään – toisin kuin häneltä.

“Tykkäsin Benny Hillin sketseistäkin, vaikka myöhemmin paljastui, että Benny Hill oli homo. Ei sille mitään voi, hyviä ne sketsit oli siitä huolimatta.”

Soinilla on asiaa

“Kun täällä on tämmöisiä mainioita yksityiskohtia kuin esimerkiksi meikkaaminen, niin minä kun en sitä harrasta mutta kun pakosta pari kertaa otan puuteria nenään aina vaalikeskustelujen alla, niin en minä siinä nyt kovin paljon pääse muuttumaan ja, Luojan kiitos, vaimokin vielä tuntee, kun menee kotiin, ja äänestäjät äänestä tuntevat. Ääni on aina Jaakobin ääni, mutta kun kädetkin ovat Jaakobin kädet eivätkä Eesaun kädet.”

Eduskunta 16.11.2004

“Aivopesu on huipussaan, mutta petkuhuiputukselle on tulossa vastareaktio. Gallupit eivät äänestä, eivätkä vanhojen puolueiden Tupu, Hupu ja Lupu -puheenjohtajat ole toisilleen todellisia vaihtoehtoja.”

Ploki 17.3.2007

“Ei ollut Neuvostoliitto ikuinen. Ei ole Euroopan unioni ikuinen. Eivät ole olleet Kaarlen eikä Rooman valtakunnat. Kirves on jo puun juurella ja nämä ovat lastuja sen nuotion juurella, missä nämä hommat sitten lopullisesti karkaistaan.”

Eduskunta 15.2.2006

“Keskustapuolue teki aina välikysymyksen käkikellon tarkkuudella bensan hinnasta joka vuosi. Nyt ei enää kuku kepun käki, sen jo Suomen kansa näki – näinhän tässä kävi.”

Eduskunta 19.9.2007

“Mikä on sosialistien linja? Onko se sama eduskunnassa kuin vaalikentillä, joilla jaetaan haaleaa Saludoa ja pullaa?”

Eduskunta 24.11.2005

“Missä EU, siellä ongelma.”

“Se on rikkaiden Neuvostoliitto tämä EU.”

Kehotus 1/2007

Suosittelemme