nyt se silmäni sitten muurautui kokonaan...silmä vuotaa kohta verestä...kait sitä siis huomena tuleekin lääkärin reissu..Saa vaan nähä saako aikaa...silmälasitkaan ei mee päähän kun toinen puoli päästä on kuin jalkapallo...ja
kaikki vielä omaa syytä...puupää ei ikinä opi.Elämästä jää jälkiä,mutta tää alkaa olemaan kohta jo liiallista...rauhoittumis kuuri alkakoon siis!
ja vielä 13 perjantaina...pää on turvoksissa kuin ufolla..
ruhjeitakin jokapuolella sekä kännykkä hukuksissa.KITEYTETTYNÄ KAIKKI AIVAN PASKANA.Itsepähän kokeilin,mutta hyvää siitä ei seurannutkaan...saa nähdä miten käy jatkossa..
hmmm...tänään taas kerran kävin asunto näytössä,joka tällä kertaa on varmaksi minule luvattuna ja varattuna.Halusin vaan käydä tuota tulevaa kämppääni vilkaisemassa,jotta voisin
valmiille pohjalle joitakin haave uviani maalailla.
pois onkin hyvä päästä tästä vihan talosta,joiden seinillä tuijottavat syyttävät ilmeet päivin sekä öin.Paatunut mieliala saa pian kyllä muualle suttaantua ja uusi alku avartua.Montakohan elämän uudelleen starttausta saan vielä kokea?sen näkee matkan varrella...mutta sitä pohtiessa tekemään ystävälleni ikimuistoista synttäri korttia- huomena kun on annaneidin juhlat :D
ihanaa siis fantastista aijai,että mä nautinkin sateesta!
Avasin verhotkin pitkästä aikaa sen kunniaksi.
Jonkinlainen vampyyri efekti minussa?Pimeyden laskeutuessa
verhot aukaisen,kun taas auringon paistaessa ne vedän taas
kiinni...tietokoneeni kyllä sammutin oitis,kun ensimmäisen salaman huomasin.Sen verran on mummon tosi tarinat pallosalamoista jäänyt kummittelemaan...hah!
Ja taas on NIIN sininen taivas näkyvissä,että...noh täytyy
koittaa löytää jotain iloista siitäkin.päivä jatkuu taas-
Vaikka useasti tahtoisinkin lyhtyni sammuttaa niin
on se kuitenkin mukavaa todeta aina näin aamusta,että
uusi päivä ja uudet kujeet odottavat jopa ryytynyttäkin.
Aloitan siis tämän päivän palapelin kokoamisella...siis-
noin kuvainnollisesti :]
Kuristava tunne ei näytä loppuansa,kun ahdingon ulapalla
kellun haaksirikossa.Kyse on ammattialasta ja lopun alun valinnoista,joita en ole vieläkään osannut ratkaista.
Viimeaikoina olen
monessakin kohtaa törmännmyt siihen seikkaan,että nuoresta iästä onkin vain haittaa...kukaan ei ota vakavissaan ja jatkuvasti saa kuulla vain elämän ohjeistuksia kokeneemmilta.
Tokihan niitä on hyvä kuunnella ja ottaa opikseen vaikeuksien
kohdatessa.Jokatapauksessa olen mielestäni onnekas,että olen saaut oppia moniakin asioita kantapään kautta.En ollenkaan valita enkä halua myöskään jatkaa eläämääni onnettomana tapaus esimerkkinä; elämän runnoma.Pienissä asioissa koen
olevan avain kätköjä,joista voin saada suunnan antajia.
Tällä hetkellä olen tosiaankin tauolla opiskelujeni parista,sillä moninaisia ristiaallokkoja osui virtaani ja olin niihin lähes hukkuakin,mutta nyt vaikken mitään teekään koitan puhdistaa mieleni kaikesta saamattomuudesta ja kummittelevista luovuttajani kuiskauksista.En meinaa antaa periksi,vaikka asioihin tarttuminen tuntuukin epämääräisen oudolta...se on vain se pelko kohdata totuus arkisen totena vaan tänään voisinkin tehdä muutoksen ja soittaa erinäisiin
pisteisiin ja neuvotella tulevasta...On se kuitenkin hyvä,että nuorena pohtii loppuelämää koskevia ratkaisuja,jotta se ei maistuisi puulta vaan elämä olisi elämisen arvoista ja niin se onkin kaikesta huolimatta!
Siis hyvää arkea kaikkille!
hyvinhän tästäkin kyydistä on selvitty...rappiolla en ole sen
enempää kuin ennenkään enkä pääsiäistäkään pyhineen pelkää
enään.Munia on ollut monessa muotoa vaan ei suotta sillä ne ovat olleet hyvitys lahjoja,kun surukin on ollut niin kovin
puserossa.Juhlavalta ei kyllä tuntunut jopa juhannuksena tai rapujuhlissa on ollut enemmän kutkuttavaa tunnelmointia.
Hepreaa minulle koko pääsiäinen...kait kun olen pakana?
Kukka tää on kuolematon siis surus näät oot korvaamaton.
Kun haihtuu tää muisto vain jää`.
Tiesi päähän ei valo kajastu,kun olet kulkenut matkasi-
määränpääsikin tutkinut.Siinä välissä olit tärkeimmän sä
unhoittanut- rakkaus peittyi alle haavekuvien.Nyt vaellat
vailla suurinta onnea kohti epätoivon merta.
Kun sokaistuit vain muisti jäljet mielessäs ui.
Yli toiveittesi kurotit vaan nyt toiseksi muutuit.
Suopeana annoit itsellesi luvan kosketella sekä luvan oppia.
Näin päivä paistoi sinunkin rinnallas.Yksin et jää,kun pienetkin asiat sä näät näin siis tulee valo vierelläs elämään!
niinhän se vain onkin,että olen saavuttanut raja aitani.Nyt vain uusia keinoja sen ylittämiseksi...paha vaan kun jalkanikaan ei nouse.Hengästyn jo kauppa matkalla saatikka sitten ongelmien kasautuessa,kun niitä on letkajenkka perässäni niin en viitsi edes heittää itselleni bumerangia,joka pahaa taas loisi,mutta hetken helpotuksen soisi.Kyse on suoraan sanottuna alkoholin kulutuksesta,mikä on omalla kohdallani jo melkoista.Jopa isäni yhtyi tähän julistamiseen,kun teemana oli alkoholin salakavalat vaikutteet naisissa.Turvotusta...pelastakaa siis lahna!
Merkillistä- minulla ei ole enään itsesuojelu vaistoa ja sen huomasin mm; yli kipeästä rusautetusta olkapäästäni...asialla hmmm...miten sen sanoisi...kumppani?
En pysty arvostamaan itseäni,kun vastassa on hiemankin mahtipontisempi aikaansaaja...sorrun itse syytöksiin.
Miksi en enään hallitse itseäni?...Ennen,kun olin perfektionisti- anorektikko.Nykyisin pelastettavissa ahdingolta.
Yhtäkkiä kaikki jumalaton onkin niin helppoa.Saamattomuus
palkitaankin vasten normeja joita riittää yhteiskunnassa.
On se vain niin maagista kuinka omasta koti kaupungistansa
voi löytääkin aivan uusia- satunnaisia onnenkantamoisia.
Tekoni eivät ole täysin julkistettavissa sallittuja pah!
Mutta miksi yhtä hyvänolon ainesta ei voi sallia jos toinen jo olemassa oleva kaikkien huulilla(tässä tapauksessa viina)
on niin väki rikasta?Joskus väliaikoina siis juuri raja aitojen osuessa kohdalleni on vain mukava kellua ajattomuudessa jalat irti lattiasta pää taakse taivutettuna
unohtumattomia muistijälkiä tallentaen.
Jos taas tänäänkin tulee tappelua vuokranvälittäjän kanssa niin minäpä en suostu kirjoittamaan nimeäni mustaa valkealle vaan vaikenen kokonaan hankkeesta.Siis avaimet kouraan ja sillä sipuli.Miesystäväni äiti vaan on sen verran tiedostavaa sorttia että jo ihan päätä huimaa...hän,kun tahtoo kaivaa synkimmätkin faktat pöytään kera lakipykäläin siloiteltuna.Minusta tulee tuppisuu noita joka tahtoisi riidan kehkeytyessä liihoitella pois paikalta luudallansa.Miesystäväni sensijaan kerää vihaa sisuksiinsa niin,että kulminoitumis kohdassa hän alkaakin jo sylkeä tulta.Siinä vaiheessa taas vanhapari eli mummo ja papparainenkin ovat peloissaan ristiriitojen ahdistamina...se taas on melko paha asia sillähe ovat tulevia vuokranantajiamme...niin jos ovat...totean minä yltäkylläisen pessimistisenä.Mutta mitäpä jos kaikki olisikin niin optimaalia,että kevään säteilyt pääsisivät hellimään meidän kaikkien sieluja niin,että valaistuisimme ajoissa ja kaikki olisikin oitis sovittua?Niin vaan ei käy reaali ajassa...vaiko?No se jää nähtäväksi!
