alku loputtoman tuleman pitää...

Perhos perjantai...niin tuo petollinen liihottaja on merkannut symboloivansa kuolemaa,siksi kait Nicole Kidmankin
pelkää lehti juttujen mukaa perhosia.Toiset tulevat palaten huurusta,kun toiset menevät kiitäen kiihkosta.Itse täytyy kaivaa kuoppaa routaiseen maahan ja löytää ilonsa lähi maastosta,kun ylimääräisiin huvituksiin ei ole liiemmin varaa...enkä aio esittää edes totuttuun tapaan jatkeeksi kyseistä mantraa missä opiskelija ja budjetti ovat avain sanoja.Eipä valittamista,kun saa kulkurin lailla etsiä oikealta istuvaa paikkaa mielin määrin häilyvin esimerkein.Tosin mitään esikuvia en ole itselleni nimennyt koskaan.ajanmittaan kun nuo yli jumalan arvostusta nauttivat kiiltokuvat jättävät leimansa elämäni sivuille.En tahdo että ikä kauteni aukeamalta löytyy huulipuna tahroja saati sitten tyhjiä aukkoja tupakan tumppien polttamina.Mukautettuna tämä kaikki voisi olla toteen käyvää satua,mutta ilman haavekuvia kaikki askelmitasta lähtien on päämäärätöntä harhailua.Niinhän se on siintävien miellekarttojenkin kanssa,mutta jotain koskettelematonta on silti piirtynyt muisti jäljikseni...voi kuin sen voisin sanoiksi muotoilla,mutta en välttämättä uskalla edes kokeilla,ettei kirous lankea olkapäilleni taakaksi.
Jatkan siis hilpeää hapuiluani eli hyvät viikonloput jok iikalle!