Aste-asteelta.

Vasta,kun ilta näin alkaa hämärtää niin tunteeni pystyn ymmärtämään ja ahdistuksen selättämään.Hikiset unet mielessäni viistää,mut minkäänlaisia muistijälkiä niistä ei jää.Itse olen sieluni umpikujaan suljettuun tilaan saatellut
nyt pitäisi vain uusia potkureita valmistella jotta taakkani saisin purettua.Tämä kaikki sivuaa raha-asioitani eli sitä,kuinka nuo paperi lappuset ovat niin katoavaisia sekä painoarvottomia.Asioita tulisi pikaisesti porrastaa ja miettiä miten ja miksi onnistun tekemään kummat temppuni aina.Koskaan ja aina ovat sanoja joita tulisi varoa,sillä
niiden taakse saattaa luvata monia haaveita ja katkeroituneita suru uutisia.Tahdon avulla pääsee pitkän matkan suuremman askel mitan,kun tarmokkuus ottaa apatiaa kädestä kiinni ennemmin tai myöhemmin.Väkivalta on saastuneisuutta,mutta tuo myrkky millä muutumme tulee useimmiten ulkopuolelta,minkä vuoksi olisi tärkeää vahvistaa hyvänlaisia torjunta keinojansa.Hyvin monet asiat...pelottavat myöskin mukaanluettuna kilpailevat nyt mieleni tilasta.Jonkinlaisia arkipäivän loitsuja alan tässä pian kaivata osakseni,mutta niitä on niin kovin vaikeaa konkretisoida näkyviksi.Tahtoisin voimani paremman aistia siis koskettaa ja tuntea- haistaa sekä maistaa tuota itsevarmuutta mikä olisi ja onkin varmasti rakennettavissa.
Kevät aurinko sen tänään näytti ettei yhteen ajan haaraan kannata liiaksi painautua,kun kulkee edellä jo seuraava mihin loikata.Elämän trampoliinia kyllä!En jaksa siinä painavan oloni kanssa pomppia,mutta ehkä jo huomena!