Sweet home,mutta

Kyllä tässä hulluksi tulee,kun viettää kaksi kokonaista päivää ja yhden puolikkaan neljän seinän sisällä omassa turkoosissa kuplassani ja kaikki vain tuon tapaturmaisen Freaky fridayn ansiosta jolloin turvalleni lensin...useampaan otteeseen.Aurinko pastoi,-lapset nauroi
ja luontokin teki uudistumistaan vaan mitä tein minä?
Istuin Notre Damen kellon soittajana illuusiossani,mutta aina peiliin katsoessani meinasi ja meinaa kyllä vieläkin
itku päästä...sen verran häijyn näköinen on vieläkin turpani.

Tämä dino on alkanutkin muodostaa uusia arvoituksia joista voisi tulla huomena julkisia niin,että sanoiksi en niitä muodostaisikaan vaan eleilläni ja teoillani sen muillekin selvittäisin.Siis mitä selvitän?Sen mikä on elämässä elämisen arvoista.Kohtaloon uskoo ken taas ei,mutta itse voin niinkin isänmaallisesti kuin käsi sydämmelläni tunnustaa,että siihen todella uskon ninkin lujasti,että tämä on merkki.Koheltamisesta on muodostuttava jotai uutta.Ai voiko siitä muodostua jotain järkevää vai- ajattelisi ehkä moni,mutta minulla on ainakin yhdenlainen vastaus valmiina ja se on se,että hullutteluissani ja ikimuistoisissa seikkailuissani on ollut niin paljon energiaa,että jatkossa
sen voisinkin kohdistaa asioihin,mistä se saisi kiertokulun
allensa.

Huomena selkiytän ideologiani niin,että pistän aurinkolasini turvonneen naamani ja silmieni sekä purppuran peitoksi ja sitten astelen ulos kevein askelin.Aion katsoa taivasta niin kauan että päätä meinaa huimata.Sitten suljen silmäni ja jatkan matkaani kirkkaimmin silmin kunnes saan itseni taas kasaan.Siihen asti jatkan yöni
mielikuvieni matkassa ja kuplia puhallellen ennen kuin ne puhkotaan.

Kirjoitettaessa soi Lynyrd Skynyrd- The Needle and the Spoon