Yksin yhdessä leipää murtaen viiniä juoden...

Pelkoni toteen kävi eli valvoin siis kolmannenkin yön lähestulkoon kokonaan putkeen.Sijasin jo vuoteeni joten päiväni on siis startannut.Onneksi käsilläni oli sentääns
Kate Bushin elämänkerta jota ennätinkin lukea niinkin pitkällä,että tuon kyseisen teoksen alkukiteytys pääsi mieleeni tulkittavaksi uudella tavalla.Ikinä- siis edes pienenä rocktähtiä imitoidessani hammasharjaan laulaessani
en ole haaveillut tähteydestä ja tämä lukemistoni vain vahvisti jälleen tuota entistä tunnetta.

Ihan näin itsenäni yhtä ainutta otoskohtaa läpi eläessäni mietinkin,että kuinka ysityisesti sitä lopulta saa olla esim. kun ympärilläsi on ihmisiä,-rakkaita ja niitä vähemmänkin rakkaita...onko silloin kaikki hyvä tarkoitettu jaettavaksi?Tähän kysymykseen törmää varsinkin silloin,kun joku seurueen sisällä olevista jää viileän etäiseksi...se voi olla ujoutta,mutta se voi olla myöskin sisäänpäin kääntynyttä hykertelyä toisten avoimuuden johdosta.Entä sitten juuri nämä päinvastaiset tapaukset jotka antavat itsestään kaiken lämpöä hehkuvina?Kaipaavatko he apuamme vai havittelevatko he kenties puhtaasti universaalia yhteenkuuluvuutta?Niin näitä ei yleensä tule niinkään pohdittua tilanteen olessa vaan vasta näin jälkipuintina.

Toisaalta on sekin hauskaa,kun ihmiset tekevät välillä niinkin spontaaneja siirtoja,ettei itsekään tajua kuinka paljon heidän sydämmestään tuleviin sanomiin voikin ujuttautua useampikin.Se onkin yhdessä olon intoa ja riemua,jota itsekin aion tänään nauttia!Enkä piittaa tippaakaan vaikka poskeni onkin vieläkin turvoksissa ja silmä purppuraisena vaan pistän ne aurinkolasini päähän vaikka ulkona sataisikin kuinka harmaana...vastaan myös tarvittaessa ihmisten kummeksuviin katseisiinkin ihan hymyillen vain.Katsokoon kummajaista jos haluavat,sillä onneksi mieleni on puhdas :}

Onnenkantamoisia päiväänne!

Kirjoitettaessa soi Neil Young- Mellow My Mind