Päädyin tänään miettimään, että mitä on rakkaus. Se on toki eri ihmisille eri asioita, mutta mitä se on minulle?
Se on sitä, että jaksaa kestää toisen känkkäränkkäpäiviä.
Se on sitä, että tietää, mikä ilahduttaa toista.
Se on sitä, että tuo toiselle pyytämättä lakupatukan.
Se on sitä, että tuo toiselle irtokarkkeja, kun toinen on flunssassa. Ja osaa vielä poimia juuri Ne Oikeat irtokarkit.
Se on sitä, että yllättää toisen jalkakylvyllä.
Se on sitä, että noteeraa, jos omasta mielestä maailman huonoimman sarjan 150 ensimmäistä jaksoa on tullut DVD:lle, ja mainitsee siitä toiselle, koska toisen mielestä se on paras sarja maailmassa.
Se on sitä, että pysyy toisen tukena, vaikka olisi kuinka vaikeaa. Pysyy rinnalla niinäkin päivinä, kun elämä näyttää rumimmat kasvonsa. Ei juokse pois, kun toinen on heikoilla.
Se on sitä, että ottaa syliin riidan jälkeen, ja antaa anteeksi kaikki rumat sanat, koska tietää, että toinen on vain pisteliäs ämmä, eikä kuitenkaan niitä tarkoita.
Se on sitä, että hyväksyy toisen sellaisena kuin on. Siinä vasta haastetta meille kaikille...