mielen valtasi kesäinen olo. tuntuu siltä että kivi on viimein tippunut. siitä kertovat omenaiset hollannikkaat ja omppuviini ja limebreezerit.. siitä on hyvä alkaa. se alkoi jo eilen. uudestaan. siitä lähtien voi tuntua hyvältä. nukutaan vain. huomenta. tavallaan outoa ja semikiihkeää. katsotaan miltä huomenna tuntuu. aika ei lopu ikinä kesken. pitää vain jaksaa odottaa. pidän kaiken salaisuutena siihen asti kunnes kysyvät. silti jokunen näkee lävitseni. näkee miltä tuntuu kun herää illalla kahdeksalta vieläkin itkuisin silmin. vie minut kotiin. voin kävelläkin. ei, ei se anna kävellä. ikinä ei ole ollut niin vaivautunutta. viimeisenä sanana "hävettää". ei kuulemma tarvitse hävetä. mutta kun ei tunnu miltään. tai niin tyttö sanoo mutta kyllä se eilen tuntui. pahalta. nyt ei ole enää toista. on vain mahdollisuuksia. minun omiani. minä olen taas. tässä minä olen. minä olen tässä. ja kasari kate soi. "jos kaiken mitä rakastaa vois lasipurkkiin piilottaa. kannen kiertää kii, katsella vaan. kyllästyiskö kaipaamaan?"
