piuhat irti.

monta päivää ja mitään ei tapahdu. aikaa. rajallisesti. mutta miksi silti pitää kuluttaa puoli päivää sängystä nousemiseen? on se niin vaikeeta. toivoo joka hetki että mikään ei lopu. tuntuu liian epätodelliselta mutta niin muutkin. tietää että mistään ei seuraa hyvää. onneksi saa puhua. sattuu niin paljon olla poissa. miksi välimatkat erottaa? ei muutenkaan ole ollut tälläistä oloa joten toivoo että se ei mene ihan heti ohi. aina ennenkin on mennyt. miksi sitten odottaa enempää tältäkään. hiipii yöllä pimeässä ja leikkii sokeaa. siltä se tuntuu. pakko sanoa jotain. uni on terveellistä. välttämättömämpää kuin ruoka. kumman valitsee. kummatkin? aina yhtä vaikeaa. vai olenko se vain minä?