there are killer on the road.

viikonloppu aina hyvin lyhyt on. niin nytkin. itkettää kun laittaa pään vinottain. tai sitten vain silmät vuotaa. kiltisti eilen sain roolin. tuplaroolitus ja sehän kelpaa. hahmosta tehdään nainen jotta sovellutaan niin. ja poliisi. onhan se vähän moraalitonta hakata naisia. toisaalta kun kyse on näytelmäkirjallisuuden piiloperverssistä teoksesta niin mitä voimme odottaan. piiloperverssi??? ei ole! taas neiti valehtelee itselleen. on ikävä. odotan sitä hetkeä kun löydän sen tytön takaisin. tiedän missä se on ja millainen on elämä mutta olen liian heikko tekemään mitään suurta. tietää kuitenkin että ajattelen ja hänkin. onneksi en arvannut väärin. olisi nöyryyttävää selittää että luulin. ehkä rakkaus on ainoa asia miksi tässä maailmassa eletään. uskallanko kuitenkaan tehdä mitään jos kummallekin tulee paha mieli? pitää olla rohkea. jos tietää mitä tuntee niin miksi kaikki on niin vaikeeta? tai mitä jos mikään niistä haavekuvista ei sitten olekaan totta? kaksi pettynyttä tyttölasta eroaa ja lähtee kävelemään erisuuntiin sateisella kadulla. tai sitten voidaan juoda kahvia. tai kaakaota. ihan mitä halutaan.