Oon lätrännyt litrakaupalla juomaa vatsakatarriini.
Kaks puolentoista litran vishyä ovat tasapainottaneet suoloja ja pari saman kokoista Jaffa pulloa ovat huuhdelleet pöpöjä vatsastani. Veskikäyntejä en oo laskenut, mutta olen jo omilla tolpillani ja huomenna duuniin ja hiihtotreeneihin, niih.
En kestä maata sängynpohjalla rypemässä. Treenit on aloitettava hieman varovaisemmin huomenna, sillä verottaahan tuollainen vatsatauti aina voimia.
ED
ja illalla kokoukseen, ei tästä elämästä muuten mitään tuu.
ED
Eilen se alkoi, kova vatsan polte ja molemmista päistä tuli tuutuin täydeltä. Illalla kuvittelin jo päässeeni vatsataudista, mutta aamulla jatkui sama sählinki.
Toinen kissoistakin spyttasi aamulla ihan kuin myötätunnosta.
En todellakaan ole tottunut sairastelemaan, eikä millään kerkeiskään tällä hetkellä.
Nyt on kiire toipua, sillä hiihtotreenini ovat loppusuoralla Finlandiaan. Aina löytyy kuitenkin jotain positiivistakin eli ehkä on kevyempi hiihtää pakollisen pikadietin jälkeen ja nyt on aikaa cityillä *virn*.
Onneksi tauti iski nyt, eikä ensi viikolla.
ED
Päivälleen 6 kuukautta tosi haastavaan retkeen.
Se tuntui minusta ajatuksena ensin pitkältä odotukselta, mutta kunnon ja kestävyyden kohotuksessa se on lyhyt aika.
Harrasteet ja haasteet kasvattavat pitkäjänteisyyttä.
Sitoutuminen pitkään treeniin kasvattaa luonnetta ja tuo tuloksia.
Olen asettanut pieniä välitavoitteita ja muistan myös palkita itseäni.
Aloitin syksyllä parin kuukauden voimaharjoittelulla kuntosalilla.
Tällä hetkellä haen kestävyyttä murtomaahiihdolla, jota oon sauvonut 5-6 kertaan viikossa. Kahden viikon päästä menen välietappina Finlandia-hiihtoon. Jos se onnistuu odotusten mukaan (enää en epäile), niin palkitsen itseäni pikku laskettelureissulla, jeps.
Maaliskuun lopulla olisi mielenkiintoinen 3:n päivän Lapponia-hiihto, mutta siitä en ole vielä tehnyt päätöstä.
Treenaaminen maistuu nyt hunajalle, sillä kaipaan joka päivä endorfiiniannosta ja lepopäivät olisivatkin muuten tuskaisia, ellei työ ja muut harrastukset täyttäisi ajatuksiani.
Seuraavaan puoleen vuoteen mahtuu vielä jos jonkinnäköistä harjoittelua ja henkistä valmentautumista. Tiimin kokoontumiset ja suunnittelupalaverit kuuluvat osana valmistautumiseen. Käytännön asioita hoidamme puhelimitse ja meilillä.
Vaikka varusteita olisi saatavana edullisesti Ranskassa vuokratenkin, olemme päättäneet ottaa tärkeimmät varusteet Suomesta mukaan, kuten esim. henkilökohtaisina varusteina omat kiipeilykengät ja jääraudat kenkiin. Uutta pukua oon kuolastanut, vaan en vielä ole ostanut, super kevyt, huippu tekninen materiaali ja malli. Muut varusteeni taitavatkin olla kunnossa.
Viime viikolla saimme mielenkiintoisen yhteydenoton.
Eräs tiimimme jäsenen tuttu Sveitsistä kysyi mukaanpääsyä retkikuntaamme. Hänellä on vankka kokemus kiipeilystä ja vahvat kielitaidot saksan, englannin sekä ranskan kielissä ja kaiken lisäksi hän on ammatiltaan lääkäri. Eipä tuntunut huonolta ehdokkaalta, mutta päätöksen teemme vain tiimin 100%:lla yksimielisyydellä, kaikessa.
Lokakuussa lupauduin Etelä-Afrikkaan ihan toisenlaiselle retkelle, mutta siitä myöhemmin.
ED
Huomisesta oon reissussa ja tänään pitää hoitaa viikon duunit. Energiaa ja hyvää mieltä riittää.
Meinaan vielä hiihtääkkin tänään, jess.
ED
Haluaisin huomata yhä useampia asioita.
Avoimille silmille on kaikki ihmeellistä.
Haluan kiittää kaikesta.
Näin vältytään katkeruudelta.
Haluaisin antaa anteeksi, sen isoimmitta eleittä.
Niin tehdään enemmän tilaa.
Pitää yhä vähemmän tärkeänä sitä mitä omistan.
Tärkeää on vain se mitä omallani teen.
Periaatteet eivät ole tärkeitä,
tosipaikan tullen riittää, kun olen edes hivenen armahtavainen.
Jos mahdollista, en toivoisi mistään että se olisi jo ohi.
Elämä ei ala myöhemmin. Se on nyt.
Etten toivosisi mistään, että se palaisi takaisin.
Se on ollut, ja nyt vain sen jäljet ovat tärkeät.
ED
Mielettömän hyvä sunnuntai ihan kaikkineen.
Jätin myös kaikki nikotiinituotteet ja annan hapenoton nousta.
ED
