Kukaan ei pysty täyttämään narsistin loputtomia tarpeita. Harva edes haluaa – narsisti ei nimittäin koskaan näe mitään vikaa itsessään.
Kotimaa-lehti paneutuu nyt koko aukeamalla vaikeaan persoonallisuusongelmaan, jota ilmenee voimakkaasti myös seurakuntatyössä ja hengellisissä yhdistyksissä.
Vaikka narsismi on hävinnyt muoti-ilmiönä julkisuudesta, narsistit eivät ole hävinneet mihinkään. Tämän tietää muun muassa psykoanalyytikko Jorma Myllärniemi, joka on pitkään tutkinut narsismia ja sen erilaisia esiintymismuotoja. Narsistiset ihmiset ovat vaikeita ja hankalia työtovereita ja kumppaneita. He eivät näe itsessään ongelmia, vaan syyt ovat aina toisissa. Heiltä puuttuvat valmiudet eläytyä toiseen ja toisen tunteisiin. Heillä on myös kyky olla piittaamatta toisten tunteista, jos se palvelee heidän omia tarkoitusperiään. Narsistin suhtautumisesta kanssaihmisiin voi empatia puuttua täysin. Monet kokevat, että he ovat narsistiselle ihmiselle vain käyttövälineitä, Myllärniemi sanoo.
Toisten hyvä itsetunto on uhka.
Narsistit voivat olla hyvin kateellisia ihmisille, joilla on aidosti hyvä itseluottamus. Hänelle voi olla sietämätöntä, että esimerkiksi työyhteisössä joku voi oikeasti hyvin, sillä tämä nostaa kaikki tukahdutetut vaille jäämisen tunteet pintaan. Erityisesti monet lahjakkaat narsistit suojautuvat omilta puutteiltaan ja kaipuultaan itseriittoisuudella. He uskottelevat, etteivät he tarvitse ketään eivätkä mitään ja luovat itselleen illuusion omasta ylivertaisuudestaan.
Narsisti (uhrien puhekielessä narsu) on usein hurmaava ihminen, hyvin taitava näyttelemään tunteita ja tarvitsee jatkuvaa huomiota. Hänen ympärillään on yleensä ”hovi”, helposti johdatettavissa olevia ihailijoita ja myötäilijöitä. Koska narsistin käsitys oikeasta ja väärästä perustuu ainoastaan hänen omiin hyötytarkoituksiinsa, hän ei pysty tuntemaan aitoa empatiaa. Toisen tunteiden mitätöiminen, asioiden vääristely, hyvin hienovireinen jatkuva kiusaaminen ja uhkan tunne kertovat siitä, että kysymyksessä saattaa olla narsisti.
Terve narsismi voidaan ymmärtää eräänlaisena yläkäsitteenä, joka pitää sisällään arvokkaita asioita kuten hyvä omanarvontunto, itsetunto, itseluottamus ja itsetuntemus, toteaa Myllärniemi.
Narsismin psykologia keskittyy siihen, minkälainen on suhde itseen ja minuuden eri puoliin. Ratkaisevaa on tämän suhteen toimivuus ja siitä saatu tyydytys. Minä-suhteessamme voi olla hyviä ja terveitä puolia, mutta myös erilaisia vääristymiä, häiriöitä. Voisi siis sanoa, että kyse on siitä, kuinka hyvin on tasapainossa itsensä kanssa ja kuinka hyvin viihtyy ja voi itsensä kanssa, Myllärniemi tiivistää.
Mietinpä tässä, löytyykö mistään apua tilanteisiin, jossa narsistinen persoona on tietämättään hajottamassa vuosikausia rakennettua yhteisöä. Eräs tuttuni ilmaisi oman näkemyksensä selkeästi: ”Itse kyllä väistän mieluimmin kuralammikon, kuin ryven ravassa.”
Aihe näyttää nousevan pintaan niin monesta suunnasta.
ED
