Blogi

Sytytin kuudelta kaksi kynttilää ikkunalle.
Moni sytyttää kynttilät tietämättä niiden merkitystä.

Sodan aikana kaksi kynttilää ikkunalla oli merkkinä siitä,
että taloon oli turvallista mennä sisään.

Vaude, kun syksy on ihanaa ja sopivan kiireistä.
Eipä pääse syysmasennus iskemään näin pimeään aikaan.
Toiminta on taikasana.

Ajatuksia herättävä sana omatunto, joka on käsitteenä vaikeasti puettavissa sanalliseen muotoon eriäviä näkökantoja herättämättä.

Laittaessamme omatunto sanan eteen adjektiivin puhdas tai hyvä, miellämmekö silloin puhuvamme samasta käsitteestä? Suurin osa meistä on todennäköisesti harkitusti syyllistynyt ns. valkoiseen valheeseen suojellaksemme esim. lapsiamme asioista, joita he eivät ole vielä ”kypsiä” omaksumaan tai ettemme ehkä tarpeettomasti loukkaisi kanssa ihmisiämme. Muistamme lorun totuudesta:
Valhe kerran vangitaan yöhön auringottomaan – puhu aina totta.
Onko meillä ns. valkoisenvalheen jälkeen puhdas omatunto vai hyvä omatunto tai huono omatunto vai venyvä omatunto?
Olemmeko silloin sellaisen omantunnon edessä, jonka tarkoitus on pelkästään suojeleva eikä itsekäs? Tieteiskirjailija Isaac Asimovin eettinen sääntö: Älä anna moraalitajusi estää sinua tekemästä sitä mikä on oikein!

Onko omatunto yksilön sisään rakennettu valvontamekanismi, joka ohjaa käyttäytymistämme kanssaihmisiä, yhteisöä ja itseämme kohtaan?
Eikö omatunto olekin sitä, että oma toimintamme on sopusoinnussa omien moraalisten vaatimustemme sekä elin ympäristömme kanssa eli kasvatamme ja kehitämme itseämme ja ajattelutapaamme oppiaksemme tuntemaan itsemme ja myös hyväksymään itsemme.

Meillä kaikilla on myös erilaisia ominaisuuksia.
Onko omatunto mahdollisesti myös rinnastettavissa erääksi ominaisuuksistamme, jonka voimme omalla toiminnallamme tai piittaamattomuudellamme painaa taka-alalle tai jopa kadottaa?
Näin käydessä tarvitsemme riittävän motivaation ja itsetutkistelun löytääksemme hiipuvan ominaisuutemme – omatuntomme, vaikka peiliin katsominen voikin olla tuskallista.

Löysin kesäisen muistiinpanoni ja se tuntui sopivan hyvin uudelleen terästettäväksi:

-Arvosta sitä, miten olet selviytynyt elämäsi vaikeuksista
-Näe kohtaamasi vaikeudet koettelemuksina, jotka ovat kasvattaneet sinua ihmisenä
-Huomaa sisäiset ja ulkoiset voimavarasi, sillä niitä on enemmän kuin arvaatkaan
-Arvosta edistystäsi ja onnistumistasi ja kiinnitä huomiota niihin merkkeihin, jotaka puhuvat sen puolesta, että olet oikealla tiellä
-Ole tietoinen siitä, mitä elämältä haluat ja tulevaisuudelta toivot. Toiveilla on taipumus toteutua, mutta mikään tuuli ei ole otollinen veneelle, jolla ei ole päämäärää.
-Ole armollinen itsellesi ja muista että et ole yksin: sinapinsiemeniä kannattaa etsiä, vaikkei niitä löytäisikään.

Siinäpä pieniä positiivisia ajatuksia joulukuulle

Nykyään minua miellyttää enemmän
vaatimaton riistaillallinen nuotiolla
ja torkut lähellä puroa.
Minua ei hävetä se että vietin
hurvittelevaa elämää
eikä minua hävetä sekään
että jätin sen.
Mitä onkaan edessä.

Aleksis heittää ensimmäisen
ja sydämessä painaa. Kivi.
Ja sitten jotkut joutuvat vielä kiven sisälle.
Sanovat, että on kova paikka.
Kivinen tie.
Taberman puhuu meren hiomasta kivestä.
Hiottu, hiotunutnut kivi voi olla
todella kaunis.
Kuin aamurusko harmaan kuoren alla.
Hioutuessaan, murtuessaan
kivi muuttuu eläväksi.
Elämän kovissa kolhuissa se muotonsa löytää.
Joskus vain pieni vesipisara tulee
ja halkaisee kovan kivipinnan ja
murrettu, murtunut kivi itekee.
Kuin pieni vastasyntynyt isän sylissä.
Kivi kiveä hioo,
Särmät sydämessä mieltä moukaroi.

Heräät pikku krapulassa.
Venyttelet hieman käsiäsi ja haukottelet.
Päässä jyskyttää ja tunnet lihaksesi jäykiksi.
Mitähän illalla tapahtui?
Avaat silmäsi.
Näet omat varpaasi sängyn päässä.
Peitto liikkuu, vaikka et sitä itse liikuta.
Tajuat jonkun toisen makaavan sängyssä kanssasi.
Esiin tulee kauniit sääret peiton alta.
Nostat varovasti peittoa ja näet kuvankauniin naisen vierelläsi.
Hänen kätensä vaeltavat vatsallasi hellästi.
Et muista mitään edellisestä illasta.
Ei siinä vielä kaikki.
Näet yleisön seuraavan teitä ympärillänne.

Siitä alkoi teatterikappale "täydelliset häät".
Esitys oli hulvattoman hauska ja tempaisi mukaansa heti alusta alkaen.
Käsikirjoitus oli rakennettu niin taidokkaasti, että esitystä ja jokaista repliikkiä oli seurattava sana tarkkaan. Näytelmä kertoi kaveruksista, joista toinen oli menossa naimisiin ja hän oli joutunut bestmanninsa tyttöystävän kanssa sänkyyn polttariyönä.

En ole nauranut aikoihin niin paljoa, kuin tässä kappaleessa. Teatterin ei aina pidä olla kantaa ottava ja vakava. Näyttelijät olivat taidokkaita ja heittäytyivät osiinsa loistavasti.
Kannattaa käydä Tampereella, kyllä tamperelaiset osaa.

Kaikilla on elämässään taakkansa,
mutta se ei ole tärkeintä,
vaan se,
miten taakkasi kannat.

Viikonloppu sujui leppoisasti ulkoillen ja sukulaisten parissa.
Sunnuntai-iltana jätin jäähyväisiä läheiselleni ja oloni oli todella haikea, vaikka aika jälleenäkemiselle onkin niin suhteellista.

Elämäni on jatkuvaa oppimista, hauskaa oppimista sanoisin.
Voin kasvaa vain pienen palan - pienen askeleen kerrallaan.
Koskaan en ole valmis, mutta haluan kehittyä päivä päivältä.
Tässä asiassa en kilvoittele muiden, kuin itseni kanssa.

Olen pyrkinyt löytämään itsessäni työstön alueita,
joista olen tehnyt itselleni muistilistaa, josta osa tässä;

Vältä henkistä urautumista.
Opi ja ota vastaan uusia ajatuksia ja näkemyksiä
Aseta uusia tavoitteita.
Opi välttämään kiistoja ja säilyttämään ihmissuhteesi
tasaisina ja miellyttävinä.
Opettele paremmaksi puhujaksi ja keskustelijaksi.
Opi innostamaan kanssaihmisiäsi.
Opettele kykyä saada asiat sujumaan.
Opi kuuntelemaan vieläkin enemmän.

Luin aikoinaan jostain, että kolme neljäsosaa ihmisitä, jotka tapaat elämässäsi, janoavat myötätuntoa. Anna sitä heille, ja he rakastavat sinua.