Opiskelija elämää viettäny nyt 2 vuotta, sinänsä hyvä kun tämä lama ja kaikkee ei tarvii miettiä sitä rahan tuomaa ahdistusta, että mistä sitä oikein saa.
Toinen kesäloma alkaa kuukauden päästä. Yhteiskunnan taloudellinen ahdinko ei ota laantuakseen, sen lisäks et VR kusi kintuilleen ni Kreikka meinaa vetää koko EU talouden pohjamutiin.
Tänään tuli ensimmäistä kertaa sellainen olo että oma taloudellinen tilanne ei ole turvattu, eikä se olekkaan. Oikein rupes ahdistaa kun tietää että ei ole tuloja viellä tiedoksi ensikesänä, työpaikka hakemusten täyttäminen ei enää oikein sytytä ja luo viellä suurempaa ahdinkoa kun mistään ei kuulu mitään tuntuu että kaikki panos minkä näkee valuu vaan paskan tavoin viemäristä alaspäin kohtaamatta minkäänlaista kiitosta/palautetta nähdystä vaivasta.
Siis lyhyesti sanottuna VITUTTAA ja ahdistaa!
*Katson ulos ikkunasta,
en näe iloa täällä.
Levinneitä hiekkalaatikoita,
räkäisiä lähikapakoita.
Joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön toivojaan,
jotka poistuvat aamulla,
ennen kuin lapset heräävät.
Anna minulle kätesi,
anna lupaus huomisesta,
lupaa etten yksin jää tähän,
kylmään elämään.
Tähän päivään jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet,
jossa syntynyt kulkee kuolleena,
etsien hautapaikkaansa.*
Kotiteollisuus - minä olen
