Blogi

Omat Juhannukset on aina mennyt mökillä tai Naantalissa. Vähitellen rupee nyppimään sama kaava kun tekisi mieli lähteä ihan uusiin maisemiin.En toki sano että on ollut tylsää ,päinvastoin.Hauskaa on aina ja muuten sama missä on kun itse annan palaa täysillä jos siltä tuntuu. Ja mä todella tykkään olla mökillä!
Enpä tähän ikään ole koskaan ollut ees festareilla ym..mietin mistä sekin on johtunut mut syy kait lienee ollut se oma elämäntilanne ja kun nyt suurin osa tutuista on sellaisia arkapöksyjä ettei niitä mihinkään saa. Ja onhan syynä ollut myös se etten niin ole välttämättä itsekkään ollut innostunut ajatuksesta monen päivän kännäilyyn. Kääk, yksi ilta riittää mulle ja posket ohittaa nenän sen jälkeen pari päivää.
Mutta minä olen sellainen että voisin ottaa repun selkään ja lähteä seikkailuun.Ihan sama vaikka olisi telttailua pystymetsässä. En kuitenkaan halua lähtee yksin vaikka joskus sekin varmasti olisi hyvä.
Olisi kiva kuulla eri mielipiteitä/suosituksia ym..jos haluaa avartaa mun katsomusta ko.asiaan..

Saavuit hiljaa,tuskin huomasin.
Kuljit kanssani,vaivoin sen tajusin.
Lähdit pois,yhä vaikenin.
Tänään huomasin,sua rakastin.

Katson sua viimeisen kerran.
Hymyilen sulle ,mutta sä tunnet
tuskan sisälläni.
Nauran,mutta sä huomaat kyyneleet silmissäni.
Olisi niin paljon sanottavaa ,mutta kyyneleet kertoo kaiken.

Sähköpostiin oli aamuyön tunteina tullut pari kirjettä.Avasin ekan ja vähän jo voimat meni siinä kun tekstiä oli ihan hurjan paljon.Omasta mielestäni paras on sellainen lyhyt kuvaus itsestä jos ajattelee vaikka kenties sitä lähempää tuttavuutta. Tärkeää on ensin nähdä että haluaako vastaanottaja tututustua.
No siitä postitista..
Kun kirjeen olin lukenut loppuun oli jo kirjoittaja saanut mielessäni omat kasvonsa. Teksti oli kuitenkin mukavaa luettavaa ja hienosti kirjoittaja osasi ilmaista itseään. Klikkasin kuvat auki ja enpä meinannut uskoa silmiäni kun eteeni kavahti jopa 5 kuvaa miehestä jolla ei ollut yhdessäkään kuvassa miesten vaatteita ,vaan naisten.Pikku hymykin taisi tulla , mutta samalla iso huokaus.
Hyväksyn ihmisten erinlaisuuden ja jokainen hakee/haluaa erinlaisia asioita ja se on ok.Mutta ymmärrys loppuu siihen kun jotkut vain ei osaa lukea ihmistä kuvista/tekstistä ym..että kenelle lähettää ja mitä.Minä ainakin osaan ja jos nään että toinen ei kenties ole ns.mun tyyppinen niin en myöskään koita kepillä jäätä.
Olisi helpompaa jättää noteeraamatta tietyt postit mutta olen kohtelias siinä että ilmaisen toiselle että olen kuitenkin vaivautunut lukemaan tulleen kirjeen.Tulin kuitenkin tästä päätökseen että vastaisuudessa katson ensin kuvat ja sitten vasta tekstin.

Ja niille jotka ei halua kuvaansa lähettää sanon vain että ...Kukaan ei osta sikaa säkissä!
Kuvakin on hyvä olla olemassa , en minä ainakaan halua mielikuvitushenkilön kanssa kirjoitella.Pakko ei heti laittaa mutta jo muutaman kirjoituksen jälkeen sen jo haluan. Vaikka se näkö ei ole kuin osa kokonaisuutta mutta siitä kuitenkin selviää heti tuleeko mitään fiiliksiä vain ei. Ja jokaisellahan on oma makunsa. Vaikka olen sitä mieltä että live on aina live mutta jostain pitää lähteä.

Ja voin vielä todeta että vaikka ei olisikaan kiinnostunut muutakuin kamu merkeissä niin sekin tarvii kasvonsa!

Ja toinen kirje missä pyydettiin varpaitteni kuvia..:O) kiitos vain pyynnöstä ,mutta tietty rajaa menee jossain.Kuvia on esillä monenlaisia mutta en ota vastaan pyyntöjä että millaisia halutaan nähdä!Tyytykää siihen mitä on..

Kassajonossa pikkuinen romaanipoika itkee kyyneleet valuen.Kädessään hänellä on pieni tikkari jonka haluaisi isän ostavan.Isä komentaa noin 4v poikaa että et saa mitään ja lopeta itkeminen.Pojan kasvoilla on tunteita herättävä ilme ja hän pyytää kauniisti että yksi vain.Isän ääni kovenee ja terävillä sanoilla komentaa että "lopeta se parkuminen ja heti! Ajatus kävi mielessä että pitäisikö kysyä isältä että jos häntä itkettäisi jokin asia kovin niin kykenisikö itse lopettamaan itkemisen käskystä ja siltä seisomalta.Tuskin sentään.Asioita voi sanoa /esittää niin monella eri tapaa. Jokainen toki kasvattaa lapsensa niinkuin haluaa että se suotakoon mutta tässä kohtaa ehkä olisi voinut itse katsoa mitä on itselleen ostanut myös ja miettinyt että olikohan se pikkutikkari niin paljon pyydetty.Niin olihan hihnalla paljon kaljaa että hyvä kun isin herkut on etusijalla.

Karkkipäivät on hyvä olla kyllä mutta joskus voi poikkeuksiakin tehdä!

Mies ovellani myymässä uskontoa tulkiten sanaa , laskien päiviä maailmanloppuun.
Tietäessään kaiken ja nähdessään että minä en tiennyt mitään hän hämmästyi kuullessaan että olin ajatellut...minäkin...
Ei tajunnut minunlaistani joka yhä etsin vastauksia ja uskon että se on elämän tarkoitus.
Päähäni ei mahtunut mitä Jumala tekisi täydellisellä ihmisellä ja miksi
sellaisen ihmisen kannattaisi elääkään...

Aamulla kävi mielessä että olisin ruvennut tekee kotihommia heti aamusta mutta päätin että ne saavat odottaa toistaiseksi.Onhan nyt edessä mun vapaa viikonloppu lapsista jolloin voin ajatella ihan itseäni ja tehdä mitä haluan. Eikä kukaan ole kuitenkaan sanomassa että miksi et ole tehnyt sitä tätä ja tota :O)
Lähdettiin kaupungille ja tarkoitus mulla oli mennä katsomaan uusia farkkuja tai jos vaikka osuisi silmään joku kiva uusi mekko. Mä vaan olen pirun huono ostaa ns.käyttövaatteita kun aina osuu käteen kaikki erikoinen ja mitkä sopii enemmän bailuiltaa varten tai jotain. Piti oikeen keskittyä kattelemaan sillä silmällä ettei taas kävisi hairahdus ja tärkein unohtuisi. No tällainen mä oon niin minkäs tekee. Viimeksi shoppausreissulla mun mukana oli mieshenkilö joka lappaili mulle syliin kaikkea mahdollista ja eipä hänen ees tarvinnut miettiä että mikä mulle sopisi kun jotenkin vain näytti kaikki olevan ok päälläni.Tyyliltään/väriltään osa vaatteista oli kuitenkin sellaisia etten itse olisi välttämättä heti napannut sovituskoppiin. Siis miehillä on ainakin silmää tiettyihin juttuihin paremmin. Mutta nyt herääkin kysymys , onko miesten helpompaa ostaa vaatteita itselleen vai kärsiikö ne samoista shoppausongelmista kuin naiset??

No ostosreissusta jäi loppupeleissä käteen kaksi paitaa.Toinen rentoon oloon ja toinen sellainen naisellisen tyköistuva paita joka menee niin hameen kuin myös housujen kanssa. Farkut jäi sit ostamatta ajanpuutteen vuoksi. Niin mullahan aikaa olisi ollut joo mutta seuralaisellani soi kännykkä ja hänen piti lähtee ja oltiin tietty sit sopivasti tultu mun autolla. No päivä huomennakin.
Kävin vielä syömässä ulkona ja nauttisin siitä ettei tarvi hellan äärellä olla. Ps: toiveissa on hyvä elää että jonain päivänä rinnalla olisi se kumppani joka haluisi kokata mulle/meille viikonloppusin tai yhdessä mun kanssa kimpassa tehdä ruokaa ,sekin olisi luksusta. Vaikka minusta on hyvä käydä välillä syömässä ettei kenenkään tarvi tehdä mitään! No nyt näin ja kesä edessä ,grilli kuumana ja paljon ulkoilua niin mikä sen parempaa..

Eilen olimme lasten kanssa tivolissa ja arvata saattaa että väkeä oli ihan hurjasti.Tytöt oli intoa täynnä ja heitä ei haitannut kulkea siellä massassa vaikka itse olin jo valmiiksi tuskastunut ajatuksesta että saa jonottaa joka laitteeseen kauan. Kuitenkin ajattelin että nooh tämä kestetään vaikka hampaat irvessä kun kysymys ei ollut minusta vaan lapsista ja siitä että tämä on heidän päivänsä.

Aloitettiin rauhallisesti menemällä iisimpiin laitteisiin kun halusin katsoa että miten rohkeutta riittää kummallakin edes mennä. Tytöt ampaisivat reippaina helikopteriin ja naama messingillä vilkuttivat ja huusivat välillä että äitii. Seurasin sivusta ja otin kuvia jotta sitten saa iskälle lähettää sp kautta kuvia tästä päivästä.
Seuraavaksi tytöt näkivät keinut jotka ilmassa pyörivät aika kovaa ja halusivat mennä sinne. Ensin epäröin kun ajattelin että taitaa vatsanpohjassa vääntää jos sinne menee ,ja toiseksi katsoessani muita jotka siellä istuivat miten he tuppasivat hypähtämään alas jo ennenkuin kone oli pysähtynyt kunnolla niin en ollut varma enää mitä tehdä. Annoin ohjeet kuinka pitää odottaa että laite kokonaan pysähtynyt ja he kuuntelivat tarkasti. Pikku hymy tuli itselle huulille kun näin lasten ilmeestä että joo joo , kyllä me osataan .Ota sä nyt iisisti äiti ja saadaanko me jo mennä.
Laite lähti pyörimään ja aluksi hymy oli korvissa mutta kun päästiin täyteen vauhtiin huomasin että taisi se ollakin hiukan liian vauhdikasta menoa heille kun hymyt hyytyi ja puristusote kaiteessa oli tiukka.Tuntui että sitä höykytystä olisi kestänyt ikuisuuden juuri silloin kun olisin toivonut että loppuisi jo. Laitteen sammuessa riensin hakemaan heidät ja hekin näyttivät helpottuneelta päästessään maankamaralle taas. Tytöt sanoi että oli kivaa mutta taisi olla vain esitystä mulle siksi kun itse olivat hinkuneet sinne.
Muutamassa laitteessa käytiin vielä ja fiilikset oli kaikilla hyvät. Päätimme vielä mennä koittaa onnea arvassa. Toinen sai pehmokalan ja toinen veti pääpalkinnon.. ihan hemo suuri pehmonallukka jolla oli sarvet päässä.Myyjä koitti tyrkyttää meille kahta pikkunallea kun huomasi että tytöt on kaksosia. Sanoin että asia ok ja aina ei voi saada samaa joka asiassa. Eikä siinä porua tullut , hehän nyt vaihtelevat tavaroita muutenkin ja vaikka joskus joku juttu olisi oma niin suurin osa silti pidetään yhteisenä.
Päätettiin mennä jätskille vielä ja sitten olisi päivä pulkassa.
Iso pehmolelu kainalossa tuskahiki päällä kilometrin pituisessa jonossa oli piste onnistuneelle tivolireissulle.

Eivät enkelit itke , sanoit ja pyyhit poskelleni vierineen kyyneleen.
Niin,eivät enkelit pelaa myöskään uhkapeliä, hintana tuska särkyneestä sydämestä..

Sinä olet siellä.
Minä olen täällä.
Maailmalla avaralla ,
emmekä yhdessä katsella
saa kuin tähtiä taivahalla..