Mietin tässä, että mikä minussa oikein on vikana..? Miksi ihastun aina vääriin miehiin? En niihin kiltteihin mukaviin, jotka oikeasti minua kunnioittaisivat. Miksi toistuvasti hakkaan päätäni seinään enkä koskaan opi, vaan näen kaiken ruusunpunaisin silmin?
Olipahan taas viikonloppu.. jossa taas todistettiin nainen ja väärä mies yhtälö. Viikonlopun kohokohtana siis pitkäaikaisen miespuoleisen ystävän näkeminen. Pari vuotta sitten olin äärimmäisen rakastunut häneen, mutta jostain syystä hän ei ollut valmis. Lopulta päästin irti ja unohdin tunteet. Olemme koko ajan pitäneet yhteyttä ja pieni kipinä kai on ollut vireillä. Jännitin hänen näkemistään paljon, perhoset pörräs masus, hiki valui ja en paikallani pysynyt..
Näkeminen lähestyi, puhelimet kuumina soiteltiin 'missä sää oot'.. Sydän pysähtyi kun hän kompuroi paikalle ja hänen kasvoilleen nousi hymy nähtyään minut. Hän sieppas minut syleilyyn ja aloimme suutelemaan keskellä jäähallin käytävää. Emme nähneet muita, maailma pyöri vaan ympärillämme. Katselimme toisiamme silmiin ja hymyilimme, hän silitti kasvojani kertoi että olen maailman kauneinta – kaikki muu katosi oli vain me tässä hetkessä. En ikinä tule unohtamaan sitä, elämäni kauneimpia hetkiä.. Koko loppu ilta oli samaa pilvissä leijailemista. Halusimme olla vaan yhdessä, kiinni toisissamme – muilla ei väliä. Hän puhui kauniita sanoja, näin hänen ystäviään ja hän minun.Vietimme ihanan pitkän yön yhdessä ja aamullakin kaikki tuntui hyvälle, hymyilin vain. Tässäkö se on, se jota olen odottanut.. se tunne, se tunne siitä oikeesta.. Uskallanko nauttia, annanko itseni kokonaan tähän hetkeen..? Annoin mennä vaan ja nautin.. no toki se kostautui sitten... Heitin hänet kotiin, vaikka olisin halunnutkin viettää aikaa hänen kanssaan. Sen jälkeen kaikki muuttui.. Laitoin viestiä, jossa kerroin tunteistani, avasin sydämeni.. Mutta takaisin ei tullut viestiä, missä olis kerrottu omista tunteista.. lopulta sain puserrettua tiedon, että hän ei halua kuin ystävyyttä – ei pysty seurustelemaan?? Seurustelemaan, kuka mistään sellasesta on puhunut.. halusin tietää mitä hän tuntee minua kohtaan!! Puheluihin ei vastannut ja ei enää viesteihinkään..
Mitä tein väärin? Missä meni pieleen? Eikö miehille saa kertoa tunteistaan?Onko miehet ja naiset tosiaan eri planeetalta, puhummeko samaa kieltä lainkaan? Siihen tulokseen on tultava taas kerta toisensa jälkeen.. En ymmärrä miehiä lainkaan. He pystyvät käytöksellään tai tekemättömyydellään satuttamaan pahemmin kun pahimmat viholliset konsanaan tahallisesti tai tahattomasti, tuskin edes tajuavat seurauksia. Eli kaikille miespuolisille: Ei naiset ole heti kihloja ostamassa, me halutaan tietää teidän ajatuksista ja tunteista. Epävarmuus satuttaa paljon enemmän kuin totuus.. Suu auki ja puhukaa!