Blogi

No huh.. tulipahan taas kunnon asiakaspalvelua yökerhon ovimiehiltä ja toistamiseen. Ekalla kerralla ajattelin antaa asian olla, mutta nyt nousi sellanenkin sarvi päähän..

Jokunen viikko sitten olimme tuttuun tapaan viettämässä iltaa tyttöjen kanssa lahtelaisessa yökerhossa. Kysyttiin ovimieheltä saammeko käydä ulkona tupakalla ja happea haukkaamassa, ja se onnistui. Siinä ollessamme sitten eteen kurvasi limousiini josta tarjottiin meille kyyti. No toki hyppäsimme ja ajoimme korttelin ympäri ja jäimme pois kyydistä palataksemme ravintolaan. Sisään ei sitten enää päästettykään.. Ovimies kävi hakemassa takkimme narikasta ja sanoi, että jonon hännille ja saatte maksaa uudestaan. Tästä toki pienessä hiprakassa suivaannuimme ja olimme lähinnä ymmällämme. Tokasin etten tänne paska-jaskaan enää tuu! Ovimies totesi 'Hyvä!'. Todellista asiakaspalvelua sanon mä..

Kyseinen yökerho ei minua suuremmin ole sen jälkeen kiinnostanut, päätimme kuitenkin Lahteen vieraaksi tulleen siskoni ja ystäväni kanssa että mennäänpäs katsomaan mikäs meininkin siellä Jaskassa nyt olisi. Jonot oli huikeat ja kävin huikkaamassa tutulta ovimieheltä, onko mitään tsäänssiä päästä sisään jonon ohi.. ei kuulemma kun meitä kolme, kaksi olisi päässyt pienen avustuksen kera. Tyydyimme ja jonotimme kiltisti yökerhoon. Olimme pääsemässä sisään seuraavana, kun ovimies huikkasi parille tsirpsakalle mimmille meidän takana, että tulkaa ohi. He eivät edes olleet tulossa jonon ohi, mutta jostain syystä ovimies kuitenkin päätti ottaa heidät sisään ennen meitä. Toki sellainen ärsyttää kaikkia meitä ja varsinkin jos olet nauttinut alkoholia. Yhdellä seurueestamme oli kepitkin ja mainitsimme ovimiehelle, että onpa reilua. Siinä vaihdettiin muutama kärkäs sananen, mutta pääsimme ja maksoimme itsemme sisään.

Sisälle mennessä ystävättäreni sitten siunasi, ettei ole ikinä tällasta palvelua saanut ja törkeetä käytöstä. Ovimies kai otti sen pahasti itseensä ja päätti, että sinähän et tänne baarin tule. Siinä sitten seisoimme ymmällämme, että mitä täällä tapahtuu. Yritimme rauhottaa tilannetta, mutta ovimies oli päättänyt että ystävättäreni sisäänpääsyrahat palautetaan ja yökerhoon ei pääsyä. Itse seisoin sivummalla ja ihmettelin tilannetta, siinä vaiheessa tuo muutaman viikon takainen ovimies syöksyi luokseni ja kyseli 'heitetäänkö tääkin pihalle?'. Minä siihen tokasin, että miksi ihmeessä, Mitähän minä olen tehnyt? Sisäänpääsyrahoja kaiveltiin ja jokainen tyttö sai oman ovimiehen saattamaan ravintolasta ulos. Äärimmäisen nöyryyttävä kokemus tulla jonon ja yökerhon asiakkaiden edessä heitetyksi ravintolasta ulos täysin syyttä!

Nämä kyseiset tapahtumat saivat minut miettimään oikein tosissaan, ovimiesten toimenkuvaa. Itse tunnen heitä paljon ja aina saanut mitä parhainta palvelua, korostan sanaa PALVELU. Muissa Lahden tai muunkaan kaupungin yökerhoissa ei milloinkaan ole ollut minkäänlaista ongelmaa - yleensä päinvastoin. Itse arvostan ovimiehen ammattia, koska siinä vaaditaan tietynlaista lujuutta ja tyyneyttä, pitää jaksaa kuunnella kännisten örinäitä hymyssä suin ja palvella heitä. Tarvitaan oikeanlaista pelisilmää, miten eri tilanteissa käyttäytyä tai kuinka eri ihmisiä kohdellaan aiheuttamatta suurta hämminkiä. Ja jokaisen ovimiehen pitäisi tietää mihin on ryhtynyt, kuinka humalaiset ihmiset käyttäytyvät - me kaikki ollaan silloin dorkia! Se vaan kuuluu ovimiehen työkuvaan kuunnella humalaisia ihmisiä, koska loppujen lopuksi se nalkuttava känninen akka tai humalassa toikkaroiva ukko on se joka sen ovimiehen leivän tuo pöytään. Ilman meitä tai muita känniääliöitä ei heillä olisi töitä!

Palataan siis siihen ovimiehen toimenkuvaan: Järjestyksenvalvoja on Suomen lainsäädännön mukaan henkilö, jonka tehtävänä on valvoa järjestystä ja turvallisuutta sekä estää rikoksia ja onnettomuuksia toimialueellaan.
Järjestyksenvalvojan on toiminnassaan asetettava etusijalle sellaiset toimenpiteet, jotka edistävät yleisön turvallisuutta. Järjestyksenvalvojan on toimittava asiallisesti ja tasapuolisesti sekä sovinnollisuutta edistäen. Järjestyksenvalvojan tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta toimialueellaan. Järjestyksenvalvojan toimenpiteet on suoritettava aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Järjestyksenvalvojan on erityisesti valvottava, ettei hänen toimialueellaan vaaranneta kenenkään turvallisuutta.
Järjestyksenvalvojalla on velvollisuus estää pääsy toimialueelleen henkilöltä, jonka päihtymyksensä, käyttäytymisensä tai varustautumisensa vuoksi on perusteltua syytä epäillä vaarantavan siellä järjestystä tai turvallisuutta taikka joka ei ole täyttänyt sinne pääsyn edellytykseksi asetettua ikää. Järjestyksenvalvojalla on lisäksi oikeus (harkinnanvarainen estäminen) estää pääsy toimialueelleen henkilöltä
1. jonka aikaisemman käyttäytymisensä perusteella on syytä epäillä vaarantavan siellä järjestystä tai turvallisuutta,
2. joka ei täytä ehtoja, jotka tilaisuuden järjestäjä tai alueen haltija on asettanut sinne pääsemiselle,
3. jonka on syytä epäillä pitävän hallussaan esineitä tai aineita, joiden hallussapito siellä on lain taikka tilaisuuden järjestäjän tai poliisin asettamien ehtojen mukaan kielletty.
Erityisesti 2. kohdassa on järjestyksenvalvojan oltava erityisen tarkka jotta ei syyllistyisi syrjintään.

Ihmettelen kovasti mihin perustui meidän tapauksessa pääsyn evääminen yökerhoon. Onko ovimiehillä 'jumalan oikeus' päättää kenet me otetaan ja kenet ei? Jos naama ei miellytä tai muuten ei kemiat kohtaa? Taidanpa selvitellä kyllä kyseisen yökerhon johdon kanssa olisiko aika kerrata heidän ovimiesten toimenkuvaa..

Olen joutunut kamppailemaan ajatusteni kanssa useaan otteeseen viime viikkoina, sillä läheisin (tai siis niin kuvittelin) ystäväni muuttui kertaheitolla ja käänsi selkänsä täysin. Itse en millään voi hyväksyä, että joku muuttuu muutamassa päivässä/viikossa itsensä vastakohdaksi. Onko tämä ihminen sitten koskaan ollutkaan ystävä? Haluanko olla tällaisen takinkääntäjän kanssa edes tekemisissä?

Minulle ystävyys merkitsee asioista suoraan keskustelemista ilman että kukaan loukkaantuu. Vaadin jopa ystäviltäni sellaista! Haluan että ystävä sanoo minulle suoraan, joku joka oikeasti tuntee minut ja välittää minusta. Ystävä on kiinnostunut minusta, haluaa kuunnella ajatuksiani ja murheitani. Hän sanoo oman mielipiteensä ja en siitä loukkaannu, vaikka olisinkin eri mieltä – tosiystävyys kestää erimielisyydet. Tämä 'entinen ystävä' useinkin kommentoi ja arvosteli elämenmenoani ja en siitä suuttunut, vaikka välillä loukkaannuinkin ja en samaa mieltä ollut. Hyväksyin, että voimme olla eri mieltä.

Ystäväni odotteli pitkään uutta munuaista ja tuin häntä siinä, autoin mahdollisuuksien mukaan ja soittelin joka päivä.. Viimein hän sain siirrännäisen ja sairaalassa kävin häntä katselemassa moneen kertaan. Leikkauksen jälkeen hän muuttui ja ennen kotiinpääsyä hän lopetti vastaamasta puheluihini . Alkuun hän alkoi olemaan äreä ja arvosteli kaikkia päätöksiäni ja kyseenalaisti ne. Samalla hän löysi netti-ihastuksen ja hän koki ilmeisemmin äärimmäisiä onnellisuuden tunteita. Minä tuin häntä kaikessa, mutta neuvoin ottamaan rauhassa tämän ihastuksen kanssa.. Siitä hän ilmeisemmin suuttui tai loukkaantui ja sen jälkeen emme ole puhuneet – hän ei siis vastaa puheluihin, eikä soita takaisin. Emme ole pian kahteen kuukauteen puhuneet, lopetin yrittämisen turhaan ja nyt hän on poistanut minut facebook-kavereistaan ja laittanut eston etten voi edes häneen ottaa yhteyttä.. Minusta tollanen on sairasta..

Minua kiukuttaa ja en ymmärrä kuinka jollain on oikeus olla selvittämättä asioita. Voiko ystävyyden vai unohtaa, jos haluaa? En tietenkään halua väkisin kenenkään kanssa tekemisissä olla, mutta itse olen tottunut asiat päättämään tavalla tai toisella loppuun. Minut on muutenkin kasvatettu puhumaan asioista. Kaikkeen tulee selvyys puhumalla ja puhuminen auttaa aina!

Mietin tässä, että mikä minussa oikein on vikana..? Miksi ihastun aina vääriin miehiin? En niihin kiltteihin mukaviin, jotka oikeasti minua kunnioittaisivat. Miksi toistuvasti hakkaan päätäni seinään enkä koskaan opi, vaan näen kaiken ruusunpunaisin silmin?

Olipahan taas viikonloppu.. jossa taas todistettiin nainen ja väärä mies yhtälö. Viikonlopun kohokohtana siis pitkäaikaisen miespuoleisen ystävän näkeminen. Pari vuotta sitten olin äärimmäisen rakastunut häneen, mutta jostain syystä hän ei ollut valmis. Lopulta päästin irti ja unohdin tunteet. Olemme koko ajan pitäneet yhteyttä ja pieni kipinä kai on ollut vireillä. Jännitin hänen näkemistään paljon, perhoset pörräs masus, hiki valui ja en paikallani pysynyt..

Näkeminen lähestyi, puhelimet kuumina soiteltiin 'missä sää oot'.. Sydän pysähtyi kun hän kompuroi paikalle ja hänen kasvoilleen nousi hymy nähtyään minut. Hän sieppas minut syleilyyn ja aloimme suutelemaan keskellä jäähallin käytävää. Emme nähneet muita, maailma pyöri vaan ympärillämme. Katselimme toisiamme silmiin ja hymyilimme, hän silitti kasvojani kertoi että olen maailman kauneinta – kaikki muu katosi oli vain me tässä hetkessä. En ikinä tule unohtamaan sitä, elämäni kauneimpia hetkiä.. Koko loppu ilta oli samaa pilvissä leijailemista. Halusimme olla vaan yhdessä, kiinni toisissamme – muilla ei väliä. Hän puhui kauniita sanoja, näin hänen ystäviään ja hän minun.Vietimme ihanan pitkän yön yhdessä ja aamullakin kaikki tuntui hyvälle, hymyilin vain. Tässäkö se on, se jota olen odottanut.. se tunne, se tunne siitä oikeesta.. Uskallanko nauttia, annanko itseni kokonaan tähän hetkeen..? Annoin mennä vaan ja nautin.. no toki se kostautui sitten... Heitin hänet kotiin, vaikka olisin halunnutkin viettää aikaa hänen kanssaan. Sen jälkeen kaikki muuttui.. Laitoin viestiä, jossa kerroin tunteistani, avasin sydämeni.. Mutta takaisin ei tullut viestiä, missä olis kerrottu omista tunteista.. lopulta sain puserrettua tiedon, että hän ei halua kuin ystävyyttä – ei pysty seurustelemaan?? Seurustelemaan, kuka mistään sellasesta on puhunut.. halusin tietää mitä hän tuntee minua kohtaan!! Puheluihin ei vastannut ja ei enää viesteihinkään..

Mitä tein väärin? Missä meni pieleen? Eikö miehille saa kertoa tunteistaan?Onko miehet ja naiset tosiaan eri planeetalta, puhummeko samaa kieltä lainkaan? Siihen tulokseen on tultava taas kerta toisensa jälkeen.. En ymmärrä miehiä lainkaan. He pystyvät käytöksellään tai tekemättömyydellään satuttamaan pahemmin kun pahimmat viholliset konsanaan tahallisesti tai tahattomasti, tuskin edes tajuavat seurauksia. Eli kaikille miespuolisille: Ei naiset ole heti kihloja ostamassa, me halutaan tietää teidän ajatuksista ja tunteista. Epävarmuus satuttaa paljon enemmän kuin totuus.. Suu auki ja puhukaa!

Vapauteni symboli.. ja mitä hehkein kokemus.. Ensimmäinen reissuni Lontooseen sinkkuna, treffit olin sopinut etukäteen useamman kuukauden takaisen nettituttuni kanssa. Kyseessä oli oikeastaan elämäni ensimmäiset kunnon treffit. Tätä oli odotettu perhosten kanssa jo pitkään!

Shoppailupäiväni kruunasi niin taivaallisen ihanat punaiset mokka-platform-korkkarit.. Korkoa ainakin 15 cm ja hintakin kohtuullinen. Ne olisi pakko laittaa illan tärskyille.. pakko! Vaatteet, meikki, hiukset ja kengät kaikki oli nyt viimeisen päälle mietitty ja valittu, ilta ei voisi mennä pieleen.

Deittini tuli noutamaan.. ja hän oli enemmän kuin olin odottanut.. tumma ja niin komea. Hän vei minut glamour-henkiseen coctailbaariin. Pehmeä ääninen nainen lauloi Rhiannan Umbrellaa ison valkoisen flyygelin säestämänä.. Tyylikkäiden ihmisten puheensorina ja naurun helinä täytti tilan, mutta minä katsoin vain komean deittini ruskeita nappisilmiä.. jalat tuskasta huutaen. Ne kengät, eiiiii.. ihan väärä valinta. Sietämätön kipu.. mutta ne silmät sulatti vaikka minkä, minä kestäisin..

Muutaman drinksun jälkeen päätimme ottaa taksin ja siirtyä keskustelemaan intiimimmin deittini kotiin. My Sex & the City-moment: sipsutan punaisilla korkkareillani musta mekko päälläni, trenssini auki lepattaen tyylikäs ja kohtelias mies kädestä kiinni pitämässä. Se hetki kun kiiruhdamme vilkkaan kadun yli taksille Lontoon yössä.. Se hetki on ikuinen!

Mihin muuallekin olisimme siirtyneetkään, kuin vanhaan tehtaaseen rakennettuun kattohuoneistoon.. Kämppä oli huikaiseva.. paksut hirsilankkulattiat.. vaaleat kiviseinät.. korkeat huoneet.. Parasta kaikesta, sängyssä maatessa näki Lontoon yllä tuikkivat tähdet ja krhmmm.. tietty kattoa kohden osoittavat punaiset korkkarini!

Nautinnollisen loppuillan jälkeen minun oli aika lähteä jatkamaan Lontoon yötä kaverieni seurassa juhlien. Deittini tilasi minulle kyydin.. musta mersu kuskineen! Jotenkin epätodellisena istuin takapenkillä auton ajaessa pitkin Lontoon katuja.. jalat huutaen hoosiannaa punaisissa korkkareissani.. Vaihdoin ne ennen perille pääsyä vähän inhimillisimpiin kenkiin, Punaisia korkkareitani en käyttäisi enää koskaan – täydellisien kenkien täydelliset muistot.. ja se sietämätön kipu..

Olen kovasti miettinyt.. mikä saa varatut miehet ottamaan minuun yhteyttä. Okei, seksihän heitä kiinnostaa. Nytkin 'nurkissani' pyörii parikin naimisissa olevaa heppua, jotka vaan hokevat kuinka uskomaton olen.. blaa blaa.. Kertoisivat sille omalle mammalle.. ehkäpä se heidänkin seksielämänsä paranisi! Ei tarvitsisi vieraissa juosta..

Naisen pitää tuntea olevansa haluttu, kaunis - maailman paras. Itse elin vuosia parisuhteessa, jossa minuun ei oltu tyytyväisiä. Tein kaiken väärin ja laihduttaakin olis pitänyt. Se haluttavuuden tunne kuuluu arkipäivään ja pienin tekoihin, siinä parisuhteessa siis..

Itsellänihän tätä ongelmaa nykyään enää ei ole, koska en suhteessa elä. Saan tehdä just sellaista ruokaa kun haluan, vaikka keittää perunat pohjaan eikä tarvi murehtia vaa'alla ramppaamisesta - tykkään itestäni ihan just näin. Ehkä tämä ylipursuava itseluottamus sitten huokuaa minusta ja miehet aistivat minun vahvuuden, koska olen usein saanut palautetta etten ole hmm.. hyvää tyttöystävämateriaalia.. Siis mitä? Eiks mun kans kehtaa liikkua julkisesti.. vai ?

Miehet siis haluavat kotiin kiltin hiirulaisvaimon, joka hoitaa taloutta ja lapsia. Mutta silti haaveilevat itsenäisistä ja rohkeista naisista.. jotka saa heidän päänsä pyörälle. Koettakaa ukot ny päättää mitä haluutte.. kaikkee kun ei pitkällä juoksulla ole mahdollista saada..

Taas se meni.. se viikonlopppu ja tässä sitä mietitään mitä jäi käteen.. No, paljon uusia kokemuksia ja kenties niitä ihmissuhteita. Kolmet treffit lauantai-illan aikana vaatii jo tarkkaa aikataulutusta, mutta kaikista selvittiin. Pohjustusta mun elämään - eli tällanen kolmekymmppinen citysinkku. Villi ja vapaa.. jolle... sattuu ja tapahtuu! Olen sosiaalinen luonne ja tykkäänkin tapailla uusia ihmisiä paljon, eli siis lue deittailla miehiä :))

Lauantaina olin siis sopinut tapaavani Antin Joensuusta ja Tonin Helsingistä, he täällä messuilemassa koko viikonlopun. Juha Espoosta yritti kovasti kans päästä mua treffaan, mutta hänet ehtisin näkemään myöhemmin. Nämä messuilijat olisi hyvä nähdä nyt. Jarkko Porista kans kovasti pyyteli lauantai-iltaa vietteleen, mutta pakkohan se oli kieltäytyä tällä erää.

Antin kanssa sitten sovimme jo näkevämme lasillisen ja ruoan merkeissä alkuillasta. Hän osoittautui erittäin mukavaksi ja kohteliaaksi herrasmieheksi - eli siis maksoi kaiken! Kuvittelin hänen olevan vaan 5 vuotta nuorempi, mutta nuorekas ja miellyttävä persoona paikkasi tämän luulon. Siirryimme jatkamaan iltaa hänen hotellihuoneeseen, jossa vietimme erittäin miellyttäviä hetkiä. Alusta asti tiesin, ettei hänen kanssaan tulisi olemaan mitään jatkoa, joten annoin mennä vaan ja nautin täysin siemauksin.

Vierailuni aikana puhelin pirisi ja tekstareita pukkas.. Toni ja Jarkko molemmat.. huoh.. Sain välissä laitettuu viestii - 'kaverin luona, tulos kaupunkiin piakkoin'. Antti ei vaan meinannut päästää mua, damn.. Neuvokkaana leidinä sain kuin sainkin itseni huijattua Antin vällyistä kohti treffejä Tonin kanssa. Näimme rautatieasemalla puolen yön maissa ja yllätys, siirryimme hänen hotellihuoneeseen juttelemaan. No Toni osoittautui oikein mukavaksi kaveriksi, joka oli vaan pientä hellyyttä vailla. Mikäs sen mukavampaa kuin mies joka haluaa silitellä, halia ja pusia ilman taka-aikeita.. heh.. Kyllä niitäkin varmaan oli, mutta minäpä en antanut mahdollisuutta. Takaraivossa pyöri se Porin Jarkko, joka oli kuitenkin tullut kaupunkiin.. jos mä nyt kuitenkin vielä senkin tapaisin.

Tonia oli helppo höynäyttää varhaisella heräämisellä ja häivyin aika vikkelään. Jarkkoa menin sitten tapaamaan yökerhoon. Hän osoittautui täydelliseksi katastroofiksi! Okei näytti ulkoisesti ihan jees - kehtasi liikkua ja näyttäytyä seurassa, mutta suunsa kun avasi, meinasi itku tulla. Harvemmin näin hölmöihin ressukoihin tapaa.. Tilanne vaati äkkikatoamista ja sellanen onnistui helposti! Auton rattiin ja kantakapakkaan loppuillaksi rentoutumaan.. Mutta tulihan sitä sielläkin sitten tanssittua ja vaihettua numeroitakin jonkun kanssa. Osaanko olla lainkaan flirttailematta - en!

Loppujen lopuksi illan aikana oli vipinää siis viiden eri miehen kanssa ja erittäin tyytyväisenä kömmin kuitenkin omaan sänkyyn yksikseen. Kuka seurustella oikeestaan haluukaan, menettää oman itsenäisyytensä..? Sain yhden illan aikana taas aimo annoksen miehistä.. niin seksiä, hellyyttä kuin flirttiäkin.. Elämä on ihanaa!