Hyyyvä on! Heitetään sitten pitkästä aikaa vähäsen bloggaustakin. Olisko sen enteitä,että alkaisin varovaisesti havahtua totaalisesta talvikauden horroksesta. ENPÄ USKO. Horrostelu kun ei johdu vuodenajoista tai pimeydestä tai valoisuudesta - vaan YLÖSALAISIN käännähtäneestä vuorokausi- ja valvomisrytmistäni. Valvon yökaudet, koska olen silloin virkeimmilläni tekemään (päälläni) jotain/mitään mitä yleensä meinaan tai haluan tehdä. Kipu ja sen lääkitseminen verottavat kognitiivista toimintapoweria aika tavalla, mutta TOI nyt on asia, josta on kohtalaisen turhaa tarinoida mitään suurimmalle osalle Suomen kansasta. Eli niille, joiden kantavat & kattavat sloganit ovat (epä)kannustavaa sorttia: "Kato otat vaan ja MUUTAT sen rytmin." tai "Kyllä KAIKKI kivut ovat hoidettavissa, kunhan ihminen itse vaan haluaa tehdä oman osuutensa." tai "Sun PITÄÄ nyt ottaa tosissasi lääkärien kehotus pudottaa sitä painoa. Kyllä se onnistuu kun vaan tahtoo." JOOOOOO, ja sitä rataa.
***
Miksei ole minimaalisintakaan mahdollisuutta elää mitään normi-ihmisen normitettua normimittareilla arvotettua elämää? Siksi, että kipu-uupumuksen kanssa eläminen vie energiat, tai VEI energiat, jotka on siis viety. Minusta on täysin loogista ja järkeenkinkäypää, ettei niitä silloin voi olla sijoitettavaksi esim. laihtumismotivaatioon tai jaksamattomuuden karkoitukseen tai pirteämmän asenteen jahtaamiseen. Jos ja kun valvoskelen yöt, ja tämä raihnas ranka ja ahdistuksilla rääkätty pää vaatii 8-9 tuntia lepoa, sitä on sitten otettava päivällä. Piittaamatta siitä nukunko kansan enemmistön mielestä "väärään" aikaan eli yleensä lähestulkoon koko valoisimman ajan. Itselleni siitä tulee VÄÄRÄÄ tai vääränlaista elämää vain, jos päätän niin. Tai sitten voin päättää käytänkö asian pohdintaan joka päivä rutkasti aikaani - vai keskitynkö johonkin muuhun mitä jaksan tehdä sinä aikana kun olen hereillä..
