Blogi

Tosin istuksin tässä sateisessa kesäillassa vähäsen äimistyneenä.. En siis tiedä on varsinaisesti aihetta KIITTÄÄ sitä tohtorisetää, jonka kattavan B-lausunnon toimittaminen vastoin odotuksia ja yllätyksekseni tuotti tulokseksi "toistaiseksi pysyvän" niukista niukimaan nihkeän perustulon saannin. Olen nyt sitten virallistetusti ja kroonisesti köyhäksi työkykyisyydestä syrjäytetyksi julistettu. Outo fiilis jotenkin. Oletin, että vuosia menisi taisteluissa ja todistusten veivailuissa. TOISAALTA on kenen tahansa järkeen käypää, että eläkevakuutusyhtiölle on aivan yksi ja sama myöntävätkö pysyvästi vai epäpysyvästi raihnaiselle ihmisparalle kuukausisumman, joka jää alle 150 euron. Kela vastaa sitten siitä loppuosasta, joten nää köyhien riemuksi kehitelly takuueläke-mahkut pitänee nekin selvityttää. Tää on nyt tätä, jonka saa kohdallaan tuta pian jokainen, joka ehtii alustavasti riemastua siitä SATKUSTA, jonka uusi hallitus (muka) köyhimpien perusturvaan lisäystä satsaa. Ehei, ehei. Sehän napataan jostain toisaalta heti poies ( = toimeentulotuen puolelta), joten reaalista riemuittavaa jäänee kovin vähän.

Kukaan fiksuinkaan vastaaja ei ole kyennyt perustelemaan mikseivät muidenkin köyhien etuudet (siis työmarkkinatuki ja sairauspäiväraha) voi olla verottomia, kun meitä kuitenkin on köyhiä, joiden verokortin prosenttina on NOLLA. Kaiketi semmoisia/tämmöisiä ei voi olla liikaa, koska verokertymä uhkaisi silloin kutistua. Mutta just toi 20 prossan veron niistäminen Kela-etuuksista pakottaa useimmat pomppimaan sitten niillä muilla luukuilla kuitti- ja liitenivaskojensa kanssa. Sossun touhu on niin persiistä, etten itse jaksa/viitsi edes soittaa sinne. Eikä sieltä kukaan ehtis vastaamaankaan. Virka-ajathan sitten taas on semmoiset, että tämmöisellä päivärytmihäiriöisellä voi vuosikin vierähtää ennenkuin asiointi onnistuisi mitenkään, edes byroon ulko-ovella olevan lootan luona käyden, kun virastotalon ovet suljetaan klo 16. Huom! Kelan vastaava loota on rakennuksen ULKOSEINÄSSÄ, joten siinä voi papruineen piipahtaa vaikka yöllä. Homma on kyllä tehty kivasti vaivalloiseksi. Jos haluaisin sossusta hakea helpotusta lääkekuluihini, pitäisi saada mukaan kopiot resepteistä, koska alkuperäisiä en voi sinne piiiitkän käsittelyn ajaksi heittää. Siellä missä minä pääsen liikkumaan, ei kopiointimestoja juuri ole, ja pelkät apteekkikuitit eivät riitä, tietenkään. Siihen nähden miten Kela jo palvelee sekä livenä että verkossa (ja puhelimessakin aivan loistavasti, jos vaan läpi pääsee), toi kunnallinen sosiaalipuoli tulee valovuosia perässä. Joten MIKSEI näitä köyhän kansanosan toimeentulotukiasioita saada sinne Kelaan?? Kysyn vaan, kun se aikanaan kokeiluluontoisestikin luonnistui tässäkin kylässä varsin mainiosti, ja asiakkaat olivat järjestelyyn tyytyväisiä.
***
No nyt tässä on aikaa näitä kysellä ja ihmetellä, kun mystiset errorit jumittivat sähköpostailunkin heti alkuunsa. Tilisaldo tuli todettua uhkaavasti kutistuneeksi, ja pinkassa on laskuja kasapäin odottamassa. Mutta nythän siis I know where I stand - eli jatkossa ei ole vaikeuksia ynnätä käytössä olevien reaalitulojeni määrää. Käsittääkseni ne pysyvät kyllä NIIN pieninä, että ulosottoviranomaisella ei ole aihetta riemuun tässä kohtaa. Jos olisin saanut jonkinlaisen normaalinsuuruisen pysyvän eläke- merkkisen tulonlähteen, niin ilman muutahan ulosottajalle olisi kuulunut siitä osansa. En tiedä nyt vielä näistä kaikista. Selviävät aikanaan. Ihan eri asia on miten minä selviän; ja nyt kun toimeentulopuoli on selvänä, niin mistä ja miten ja milloin sitä HOITOA rupeaisi herumaan... Eipä taida olla paljon toiveita :((

Hellekausi oli kerännyt sisuksiini kiehuvaa kihisevää äkäilyruutia, joka nyt onneksi kastui polkiessani sateessa. Ihana tunne, kun oikein vilutus meinasi hiipiä paidan alle. Mutta kokomärkyyttä ei ole tullut vielä paljon treenattua, joten odotan tuleviakin kastumisia. Tiedän että mahdollinen energioiden lisääntyminen löytyy vain & ainoastaan siltä reitiltä ( + viileistä tuulista), ei lamaavasta tukalasta kuumuudesta.
***
Mutta otsikon hahmottelemaan listaan käsiksi. En jaksa kirjoittaa napakasti. Siksi kirjoitankin löysästi, vähän niinkuin puolihuolimaton naiminen puoliveltolla mulkulla (no JOHAN nyt taas kielikuvan lykkäsi, zori!!), tai jotain sensuuntaista. Montakohan kohtaa laittaisin. Taidan tyytyä vain viiteen. Laitan lainausmerkkeihin sentyyppistä sisäistä puhetta, jota kyseiseen kohtaan väistämättä liittyy.

1. Kroonistunut suunnitteleminen
"Nyt täytyy suunnitella kellontarkasti miten juhannus vietetään, ja kesäloma ja sitten siitä eteenpäin loppuvuosikin. Jos suunnitelmasta lipsuminen uhkaa, elämä on pilalla, koska sen hallittavuus kyseenalaistuu. Kun kaikki sujuu MINUN mieleni mukaan (säätilaa myöten), olen melkein tyytyväinen. En ikinä ihan tyytyväinen,koska se olisi epäilyttävää."

2. Kroonistunut oikeanlaisuuden tarkkaileminen
"Nyt mun täytyy olla tosi tarkkana koko ajan että mä syön oikeita asioita, ja teen oikeita asioita, ja ostan oikeita asioita, ja tapailen oikeita ihmisiä, ja liikun oikealla tavalla, ja olen seksikäs oikealla tavalla, ja etsin oikealla tavalla sitä oikeinta. Jos teen jotain väärin, putoan trendikärrystä, enkä voi olla uskottava omasta enkä toisten mielestä. Saatan lihoa, sairastua, köyhtyä tai jäädä luuseri-sinkuksi. Onnellisuuden TÄYTYY tulla palkintona siitä, että olen tehnyt kaiken oikein, ja käyttänyt herkeämättä voimavarani siihen."

3. Kroonistunut häpeäminen
"Nyt mun täytyy HÄVETÄ, koska mä olen epäonnistunut muutamassa jutussa tosi pahasti. En olisi ikinä uskonut että niin pääsisi käymään. Harkinta vaan jotenkin petti, ja tulin tehneeksi sellaista mitä en olisi itsestäni ikinä uskonut. Eihän niitä edes kehtaa kenellekään kertoa. Pahiten hävettävät omat tunnereaktiot, jotka haluaisin poistaa. Se miten kipeätä teki kun tulin hylätyksi ilman selityksiä ja miten vihlaisi mieltä, kun pidin ystävän ihmistä, joka olikin puhunut minusta toisille pahaa selän takana useita kertoja. En tietenkään ääneen sanonut mitään, koska tavallaanhan se oli minun vikani. Ehkä hän oli oikeassa niissä negatiivisissa jutuissaan."

4. Kroonistunut pelkääminen
"Nyt kyllä täytyy pitää mielessä miten huonosti voi käydä kaikessa mitä yrittää. Mikään ei onnistu, ja takapakkia tulee kaikessa. Parasta olisi pysytellä samoissa tutuissa kuvioissa, koska siten voi välttyä ikäviltä yllätyksiltä. Jos olen oikein tarkkana, ja varmistelen jo etukäteen mikä kaikki voikaan mennä pieleen (matkalla, parisuhteessa, työssä, viikonlopun vietossa jne. jne.), niin selviän ehkä hengissä. Kuolemaa pelkään niin paljon, etten kunnolla uskalla edes elää tai hengittää. Voisin paljastua kuolevaiseksi."

5. Kroonistunut katuminen
"Nyt mä kyllä tajuan miten pahoja virheitä olen tehnyt elämäni varrella. Todella rankkoja virhearviointeja. Ei niitä enää voi korjata. Parasta etten ainakaan kerro niistä kenellekkään. Eihän muilla ole tälläisiä älyttömiä epäonnistumisia, koska ne ovat viisaampia. Mulle on jäänyt niin pahoja traumoja, ettei ne kyllä korjaannu ikinä. Ei siinä puhumiset mitään auta. Olen tosi pettynyt itseeni, kun muistelen miten katkeria vaiheita elämän varrella on ehtinyt olla."
***
Joooh. Olihan sitä tossakin alkajaisiksi. Melkein hengästyin.

Hellehän OLISI sietämätöntä, ellen viettäisi päivän kuuminta aikaa tiiviisti sisätiloissa,koska olen unessa. Siinäkin kyllä kunnollinen ilmastointi (tahi edes pöytätuuletin!) parantaisi tilannettani, koska kyseinen nukkumiskammio sijaitsee auringossa kylpevän eteläisen seinän puolella. Ihan riittävän kärventävää on porotus siinäkin vaiheessa, kun käynnistelen kulkupeliäni ja kurvaan ensimmäiseen kohteeseeni kioskille.
***
En tiedä onko olotila nyt sitten tyytyväisen seesteinen, kun en häiritsevän paljon halua/havittele keneltäkään mitään. En huomiota, en alituista viestintää, en eroottista virikettä, en edes tapaamista - koska sellaisen aika tulee sitten kun on tullakseen. Ei se edes VOI tulla niinkauan kun en pysty ratkaisemaan dilemmaa: mitä tehdä, jos saan kyydin laitakaupungilta takaisin keskustaan, ja joudun jättämään fillarin talliin. Taksibudjetti on nollatasoinen, enkä jaksa kuumalla könkätä metriäkään kepeillä. Aikanaan tapahtuva viileneminen ratkaiskoon asian. Jos sanoisin "piristyminen ratkaiskoon", voisin joutua odottelemaan vuosikausia... turhaan.
***
Viikko sitten koin episodin, joka sai ennestään korkean verenpaineeni nousemaan, ja tunteet kiehahtamaan ja kuohahtamaan. Aamuyöllä valvoessani olin kuulevinani seinän takaa talon saunatiloista kolinaa ja pölinää neljän jälkeen. Menin kurkkaamaan kuulenko harhoja. Mutta kas, siellähän yksi tuntematon mimmi ja kundi makoilivat lauteilla. Kysäisin KENEN SAUNAVUORO mahtaa olla menossa. "Painu huora vittuun" ei antanut siitä informaatiota, mutta poistuessaan persiit vilkkuen saunojat mumisivat jotain "kaverilla käymässä". Altaan toisessa päässä saunassa toinen pariskunta pukeutumispuuhissa, onneksi ei sentään kuumassa naintikarkelossa. Ajastinkiuas raapaistu päälle, koska taulussa oli 80 astetta. Paikalle pölähti sitten ilmeinen isäntäväen edustaja = nuori mies tuhdissa humalassa,hokien "Mä etin mun tyttöystävää. Painu sinä huora vittuun!"

Jotenkin siinä yleisen hämmingin vallitessa siirryimme kerrostalon pihamaalle jatkamaan keskinäistä kehumista, joka yltyikin heidän taholtaan yhä voimistuvaksi "PAINU NYT VITUN LÄSKI VITTUUN, PAINU LÄSKIHUORA VITUN NOPEASTI VITTUUN. MITÄ SE SULLE KUULUU MISSÄ MÄ ASUN" jne. jne. Että näin. Ei selvinnyt sillä erää kuka on tämä rohkea reipas huorittelija, joka lisäksi valisti minua "Jos omistaa asunnon, niin saa vittu tehdä mitä huvittaa eikä kukaan piittaa siitä vittuakaan." Riittävä päihtymystila näyttää käytöstapojen ja ilmaisutaidon ohella torpedoivan myös elementaarisen juridisen tietämyksenkin... Ja jos onkin niin, että kaveri ei asuntoa ihan omista, niin asumisurakin voisi olla katkolla luvattomien saunasessioiden myötä.
***
Tapaus nyt oli vain yksi episodi, ei edes mitenkään kovin ainutlaatuinen. Jotenkin syvästi se kuitenkin satutti ja kirpaisi, koska ihmisten perimmäiset asenteet tulivat niin armottoman karkean selkeästi esiin. Päivänvalossa selvinpäin voi tuollaisen jälkeen yrittää esiintyä miten fiksuna hyvänsä, mutta ei se enää hyödytä. "Olin niin vitun kännissä" tyyppinen puolustelu ehkä saa suurimmalta osalta suomalaisia osakseen hyväksyvää (samaistuvaa) hyminää, mutta ei minulta. Olen ollut tuhansia kertoja niin vitun kännissä, ja joutunut myöhemmin käsittelemään itseni kanssa millaista käytöstä se aiheuttaa. Olen ennenkin arvellut, ettei humalaisten kanssa kannattaisi ryhtyä MINKÄÄNLAISEN asian tiimoilta sanasotasille tai kirpeään neuvotteluun. Nyt se ainakin tuli varmasti todistetuksi. Varmaan tämäkin seurue pitää itseään keskimääräistä fiksumpana porukkana, ja ehkä jälkeenpäin vain naureskelee sille miten tulikin sille saatanan läskiämmälle huudettua urakalla ja porukalla. Mitäs sattui tulemaan paikalle pilaamaan toisten yöllistä hauskanpitoa.