Äly vapaalla

Tämähän on nyt TAAS tavallaan ajan & energian haaskausta, mutta tahattomat koomiset elementit oikeuttavat extra-huomioon

"en jaksanut edes lukea sinunlaisesi läskin kirjoitusta loppuun,mutta mene töihin ja hanki elämä,
sinua nussiessaan pitää tehdä teline ei mikään sänky kestä sinua ja miten sen vitun löytää jostakin läskin seasta,ei mitenkää.
laihduta niin sitten joku voi sinusta kiinnostuakin.mielummin vedän käteen kuin kaivan sinun läskejäsi."
***
Hmm... hieman kummeksuttaa mistä ja miksi tuohon nyt kirjoittajalla tuli mukaan kehotus työhön menemisestä, kun tekstini (jota hän ei jaksanut lukea kokonaan) ei mitenkään sivunnut työntekoa tai -tekemättömyyttä. No eipä siis kummeksuta. Asialla ei olekkaan virkistävä uusi yrittäjä, vaan joku samoja teemoja - "mene töihin, laihduta, hanki elämä" - toistava vakituisesti netissä päivystävä pessimisti-runkkari. UHKAAHAN hän tossa ryhtyä runkuttelemaan ennemmin kuin läskistyneitä naisia naimaan, mutta näkis vaan :))

Mutta mitenkähän tuon kantavan ydinviestin kanssa nyt oikein on.. Sen mitä olen ehtinyt valveilla ollessani havainnoida asianlaitaa, niin töissäollessani ei jäänyt juuri lainkaan aikaa tapailla kiinnostavia ihmisiä, tai sitten se tapahtui viikonloppuisin baarikentillä päissään, eikä niissä olosuhteissa ja olotiloissa kukaan ole viimeisen päälle "oma itsensä", vaikka estottomuus kukoistaakin 110-prosenttisesti. Yllättäen nukkuminen on osoittautunut laihduttavaksi (epä)toiminnaksi. Onhan sekin aika pois syöpöttelystä, vaikka energiaa ei kulukkaan. Karmeat ruokakuurit ym. itsekuria ja määrätietoisuutta vaativat hoikistumisprojektit ovat siis jokseenkin ylimainostettuja. Tai oli miten oli, ei minusta niihin olisi kuitenkaan. Kaikkia kiinnostuneita en silti ole ehtinyt vielä 10 vuodessa edes tavata, mutta se on saamattomuutta se.
***
Jotenkin ton kirjoittajan tatsi kuitenkin tuntuu tänään jo väljähtyneeltä ja yhdentekevältä. Aika tekee tehtävänsä, joskus jo päivässä. Etenkin, kun tässä välissä paljon painavampaa viestintää ehti tulla tulvimalla puhelimeeni, lähettäjänä tuttavani MrBesserWisser. Puhtaasti tekstailuperusteinen tuttavuus, ja siksi ah niin mahdoton. Hän on valinnut yhteydenpitoon suorapuheisen viestikoodiston (persoonani ja elämäntapani arviointia, suorasukaista neuvomista, kehotuksia, moitteita, tivaamisia, analyyseja), joka VOISI kenties toimia henk.koht. livetasolla tapahtuvassa puhesuhteessa.

Puhetilanteen elementit voisivat pelastaa väärinkäsityksiltä ja vimmastumisilta. Nyt en edes yritä niiltä välttyä, kun luen kapulani näytöltä lausetta: "Sinun elämäntapasi huomioiden pidän ihmeenä, että yleensä olet vielä hengissä." Tai "Annan sinulle ilmaisen neuvon: Pyri noudattamaan normaalia päiväjärjestystä ja tee terveytesi hyväksi joka päivä jotakin. Katso kehittävämpiä ohjelmia. Älä vietä aikaa synkkämielisen ihmisen seurassa. Lopeta tuo jatkuva puberteettikapina."
KOEN VALTAISAN TURHAUTUMISEN. Kuitenkin jo likimain VUODEN olen lähes päivittäisellä viestinnällä YRITTÄNYT kertoa ko. ihmiselle elämästäni ja ajatustavastani oikeita asioita, ja tuossa on "tulos". Käskytystä, neuvomista, alentuvaa asennetta, ja aina taustalla 'minä olen oikeassa, koska minä olen oikeassa' -perustelu.

Niin. Ettei totuus unohtuisi, onhan hänellä toki varsin pätevä syykin siihen miksei hän halua edes toisinaan täydentää tai oikaista kommunikaatiovääristymiä puhuen. Olemme puhuneet kerran luurissa ja hän toteaa "Olit silloin niin päällekäyvä, etten halua vastaavaa jatkossa." Täältä kyökkipsykologian kentiltä nousee tuohon täydennysosa: Ei tietenkään ihminen halua OIKEATA livenä tapahtuvaa tuttavuutta tai keskusteluyhteyttä, koska siinä ei pääse koko ajan olemaan oikeassa. Kun paukuttaa tekstareitse arviointeja toisen elämästä ja persoonasta, puhelimen voi samantien vaientaa. Mitään keskustelua ei tarvitse käydä, eikä vastakommentteja noteerata. Voi siirtyä sujuvasti paasaamaan seuraavasta teemasta, joka on itselle tärkeä.

joo, kyllä toi tapaus on ihan LIIAN SAMANLAINEN kuin minä..

Kirjoitettaessa soi "Rakkaus on pesti hulluuteen" (ou jee, mielenvikaisuuteen)