Tännehän voi kirjoittaa!

Mitä? Olenko elänyt sumussa ja ohittanut järisyttävän mahdollisuuden: "Jaa ajatuksesi KOKO MAAILMALLE." Onkohan koko maailma kiinnostunut niistä. Rohkenen epäillä, mutta lempilajeihini tuo ajatteleminen ehdottomasti kuuluu. Ihmetteleminen on toinen ehdoton suosikkini. Sitä voi lähes ilmaiseksi harrastella useimmissa paikoissa - etenkin jos ei erehdy ihmettelemään ääneen väärissä yhteyksissä. Jaha. Puolihenkevään yhdentekevään lätinään voisi tietysti aina yhden ehtoon käyttää kokonaankin, mutta mitä tai ketä se palvelisi? Siis käyn käsiksi "asiaan". Pitäisi vaan ensin saada valittua se asia satojen asioiden joukosta. Vaikiata. Jostakin on vaan kylmänraikkaasti ja railakkaasti aloitettava...

Kirjoitin nettipäiväkirjaa marraskuusta 2004 lähtien hyvin tiiviisti ja syvällisesti ja pinnallisesti. Käsittelin tilityksissäni vanhoja traumoja ja tuoreita turhaumia ja kaikenlaista muuta mahdollista ja mahdotonta. Pitkä ja laaja liikuskelu nettimaastoissa antoi sekin kosolti matskua kaikenlaiseen elämän ilmiöiden ja ihmismielen kiemuroiden pohdintaan. Deittikentillä sattuu ja tapahtuu, ja paljon jää ihan suunnittelun asteelle. Ikävä kyllä kirjoitin tekstini Tukiasema-sivustolle, joka on nyt PIIITKÄÄN ollut epäkunnossa. Siellä jossakin ovat myös kirjoitukseni. Raastavaa. Piinallista. Tuskaisaa. Kirjoittaminen on yhtä tärkeätä kuin hengittäminen ja syöminen. Naiminen sitten taas ei niin tärkeätä olekkaan, koska aina menee vuosi pari ilmankin. Puhun tietysti vain itsestäni tässä kohtaa.

Kirjoitettaessa soi Sarah Connor