Iltasatu

Olipa kerran tyttö joka tapasi pojan, ja heistä tuli pari. Näin tyttö ajatteli. Alku oli intensiivinen, tekstiviestit ja puhelut johti tytöllä melkein ahdistukseen asti. Tyttö kuitenkin ajtteli, että antaa pojalle mahdollisuuden ja kertoi tälle, ettei ole tottunut näin tiheään viestittelyyn, poika sanoi ymmärtävänsä ja tilanne rauhoittui. Tyttö ajatteli, että kyllä tämä tästä vielä selviää, tytön on vain totuteltava ajatukseen pojasta.

Koska pojan työpaikka oli vain 30min päässä tytön kotoa, ja hänen oma koti oli 2h päässä, niin tyttö ajatteli, että hän antaa pojalle avaimen asuntoonsa, että poika pääsisi sisälle tarvittaessa, koska tyttö teki 3-vuorotyötä. Poika otti avaimen vastaan ja ei kauaakaan, kun viettikin paljon aikaa tytön asunnolla. Samoihin aikoihin "turhat" viesteilyt loppui, ja tyttö hetken tätä ihmetteli, mutta ajatteli sen kuuluvan vain asiaan. Tyttöä ahdisti, mutta nieli tunteensa.

Tyttö siivosi asunnossaan tilaa pojalle näyttääkseen, että ajattelee pojan parasta ja käytännöllisyyttä, joten poika sai oman hyllyn vaatehuoneeseen ja wc:hen. Poika oli tästä kiitollinen, näin hän sanoi. Tytölle tämä oli suuri asia, koska oli elänyt vuosia yksin, eikä ollut tottunut huomioimaan toista tai toisen tarpeita. Tyttö kuitenkin yritti kaikkensa huomioidakseen toista. Tyttö ahdistui, mutta nieli tunteensa.

Tyttö kertoi avoimesti ja erittäin rehellisesti omasta elämästään, poika kuunteli muttei silti kuunnellut. Poika arvosteli avoimesti mm. tytön pukeutumista ja kotia. Tyttö teki kaikkensa parantaakseen tätä. Siivosi asuntonsa ja vaatehuoneesa, yritti vaihtaa vaatteitaan pojan maun mukaiseksi. Poika silti jaksoi arvostella perustellen sanansa sillä, että hän on vain rehellinen. Tyttö koitti sanoa, että hänestä se tuntuu pahalta ja se loukkaa, se ei silti loppunut. Välillä tyttö itki, muttei näyttänyt sitä. Tyttö ahdistui, mutta nieli tunteensa.

Tyttö katseli vierestä kuinka poika ei kunnioittanut häntä saati hänen kotiaan. Tyttö siivosi pojan jälkiä, teki ruokaa, koitti olla mieliksi. Tyttö ajatteli niin, että pakkohan pojan on oikeasti hänestä välitettävä, koska poika niin sanoo, ja osteli tytölle tavaroita jne. Silti tytön sydämessä oli vahva aavistus siitä, että poika ei ole rehellinen. Tyttö koitti moneen otteeseen tästä puhua ja kertoa tunteistaan, poika kuuli muttei kuunnellut. Pojan mielestä tyttö avautui liikaa asioista. Tyttö itki pojan edessä, poika ei välittänyt. Tyttöä ahdisti, mutta hän nieli tunteensa.

Tyttö ei voinut enää sulkea silmiään siltä, että pojan puhelimeen tuli jatkuvasti viestejä toisilta tytöiltä. Tyttö yritti kaikkensa luottaakseen ja ollakseen välittämättä, kunnes eräänä aamuna pojan ollessa suihkussa, tyttö tutki pojan puhelimen. Kaikki pojan viestit olivat poistettu, mutta poika oli erehdyksissä unohtanut yhden viestin toiselle tytölle joka oli kirjoitettu kolme päivää aiemmin. Siinä luki: "Millainen viikko sinulla on? Voisinko tulla kahville sun luo?" Tytön sydäntä kylmäsi. Tyttöä ahdisti, mutta hän nieli tunteensa.

Tytön oli pakko ottaa tämä asia puheeksi. Hän kertoi rehellisesti tutkineensa pojan puhelimen. Tyttö koitti kertoa ja selittää, kuinka pahalta ja loukkaavalta se tuntuu, että poika viestittelee toisille tytöille, mm. entisille panoilleen, ja vielä tytön silmien edessä. Poika suuttui ja oli puolustuskannalla, hyökkäävä. Poika käänsi kaiken tytön syyksi. Pojan mielestä hän ei ollut tehnyt mitään väärää, ja sanoi vain muiden tyttöjen olevan kavereita. Tyttö oli nyt pettänyt pojan luottamuksen. Tyttö pyysi anteeksi, poika antoi anteeksi, muttei sitä kuitenkaan tarkoittanut. Poika jaksoi joka riidan aikana muistuttaa tyttöä hänen tekemästään virheestä. Tyttöä ahdisti, mutta hän nieli tunteensa.

Tyttö jatkoi seurustelua pojan kanssa. Poika jatkoi avoimesti viestittelyä toisten tyttöjen kanssa, tytön silmien edessä. Tyttö koitti sanoa useamman kerran, että se loukkaa häntä ja se tuntuu pahalta. Poika vain nauroi, ja sanoi toisten tyttöjen olevan kavereita. Tyttö ei voinut ymmärtää sitä, että miksi ihmeessä poika viestittelee useamman muun tytön kanssa kymmeniä kertoja päivässä? Pojan mielestä tyttö oli vain mustasukkainen ja suuttui aina siitä, kun tyttö koitti asiasta puhua. Tyttö ei voinut ymmärtää sitä, että jos poika hänestä oikeasti välitti, niin miksi hän haluaa tahallisesti tätä loukata. Tyttöä ahdisti, mutta hän nieli tunteensa.

Poika päätti muuttaa tytön kotikaupunkiin. Tyttö teki kaikkensa auttaakseen löytämään pojalle mieluisan asunnon, koska poika teki niin paljon töitä. Tyttö itsekkin kävi töissä, mutta uhrasi silti omaa aikaansa tähän. Tyttö auttoi poikaa kääntämään pojan kotisivut toiselle kielelle, koska halusi auttaa. Tyttö koitti antaa uusia ideoita pojan yritykselle jotka poika otti mieluusti vastaan. Pojan mielestä tyttö ei ollutkaan niin tyhmä miltä näytti. Tyttö ajatteli: - Niin, minähän en todellakaan ole tyhmä, joten miksi annan sinun kohdella itseäni näin? Tyttö pysyi silti hiljaa. Tyttö kaipaisi läheisyyttä johon poika ei kyennyt. Tyttöä ahdisti, mutta hän nieli tunteensa.

Poika käytti tytön asuntoa itsestäänselvänä asiana. Poika hävitti tytön antaman avaimen, ja tyttö antoi vara-avaimen. Poika toi tavaroita säilöön tytön asuntoon muutamaksi päiväksi ennen muuttoa. Pari laatikkoa vain, mutta tytöltä kysymättä ja jättäen ne keskelle lattiaa. Tytön mitta alkoi täyttyä ja tyttö kihisi raivosta. Poika jaksoi tyttöä ja hänen asuntoaan arvostella ja nälviä, ja käyttäytyi itse kuten sika. Poika kai kuvitteli saaneensa tytöstä uuden äidin joka siivoaa jäljet, pesee pyykit, tekee ruoan ja eväät laittamatta itse tikkua ristiin asioiden eteen kuvitellen, että raha ratkaisee kaiken. Tyttö ajatteli: - "Olen hänelle pelkkä itsestäänselvyys, ja hyväksikäytettävä idiootti." Tytön ahdistus paukkui äärirajoilla, mutta tyttö nieli edelleen tunteensa.

Pojan muuttopäivänä poika oletti itsestäänselvänä, että tyttö auttaisi järjestämään pojan muuttotavaroita paikoilleen. Tyttö yritti sanoa, että hänellä on viikon ainoa vapaapäivä ja haluaisi käyttää sen vaikka rannalla tms. Tästä poika suuttui ja oli tytölle ilkeämielinen. Tyttö antoi periksi ja lupasi auttaa. Pojan aikataulut kuitenkin petti, kuten tavallista, joten tyttö vietti vapaapäivänsä miten halusi. Puolenyön aikaan poika pamahti tytön asunnolle vara-avaimella kun tyttö oli jo menossa nukkumaan. Poika oletti itsestäänselvänä, että tyttö auttaa häntä kantamaan varastoimat tavaransa autoon ja tulemaan hänen uuteen asuntoonsa yöksi. Tyttö ei ollut uskoa korviaan.

Tyttö pyysi vara-avaintansa takaisin. Tästäkös poika suuttui ja kyseli miksi, koska ainahan hänellä on avain tytön asuntoon ollut. Tyttö ehti vain sanoa sen, että haluaa vara-avaimensa takaisin ja koska oletti, ettei poika sitä nyt tarvitse koska melkein asuu naapurissa. Tyttö ei edes ehtinyt siihen lisätä, että myös siitä syystä, että saisi teetettyä lisäavaimen jonka olisi voinut sitten pojalle antaa tarvittaessa. Poika suuttui myös siitä, että tyttö oli erehdyksissään nostanut omia vaatteitaan omassa vaatehuoneessan "pojan" hyllylle, joka oli tyhjä, kun etsi paitaansa päivällä. Poika suuttui niin paljon, että pakkasi sitten kaikki tavaransa kerralla. Poika syytti tyttöä jostain mitä tyttö ei ymmärtänyt alkuunkaan, ja poika totesi että nyt tytön on aika kantaa vastuunsa teoistaan ja kärsiä niistä. Poika käveli ovesta ulos ja sanoi: "Heippa." Tyttö ei ymmärtänyt mitä tapahtui. Tyttöä ahdisti, ja hän itki ahdistuksensa ulos.

Poika laittoi pari päivää myöhemmin viestin: -" Jos haluat tänään tulla pyytämään anteeksi, saat tulla mun luo." Tyttö kuitenkin vastasi ettei kykene nyt puhumaan, koska töissä oli sattunun erittäin ikävä tapaus ja tyttö oli täydessä shokissa. Poika laittoi siihen vielä viestin omista työasioistaan ohittaen tytön viestin täysin. Seuraavana aamuna tyttö oli saanut viestin: "Panettaa. Haluan sua." Tyttö vastasi iltapäivällä, ettei nyt seksit kiinnosta kun on saanut kriisiapua ja nukkunut viimeiset 15h unilääkkeen voimin.

Seuraavalla viikolla piti vielä tavata kahdesti, mutta molempien työkiireet tuli väliin. Poika ei kertaakaan kysynyt miten tyttö voi tms. mutta viesteili kyllä omista työongelmistaan. Tyttöä rupesi jo oksettamaan. Perjantai iltana tytölle tuli viesti: -" Testattiin tuttujen kanssa Viagraa, nyt olis kovaa munaa tarjolla." Tyttö katsoi epäuskoisena puhelintaan ja päätti olla vastaamatta. Sunnuntaille oli puolillepäivin sovittu, että tavataan ja puhutaan asiat selviksi. Tyttö oli jo lauantaina sitä mieltä, ettei tässä ole enää mitään järkeä. Tyttöä ahdisti, mutta hän nieli tunteensa.

Sunnuntaiaamuna pojalta tuli viesti: -"Perutaan tää päivä. Oon menettäny intohimoni sua kohtaan täysin, enkä saa sitä takas." Tyttö katsoi puhelinta huvittunut katse naamallaan. Tyttöä ei enää ahdistanut tippaakaan. Tyttö pisti vielä yhden viestin jossa suorasanaisesti kertoi rehellisen mielipiteensä pojasta: Patologinen valehtelija (jäi lopulta kaikista valheistaan kiinni, kun tyttö hieman selvitti asioita omin päin), tunnevammainen hyväksikäyttäjä ja täysi narsisti. Tyttö sanoi, että pojan pitäisi kasvaa aikuiseksi, katso siihen peiliin, ja kantaa itse vastuunsa omista sanoistaan ja teoistaan. Siinä poika sinulle intohimoa!

Tyttö voi vihdoin olla taas vapaa ja tehdä mitä haluaa, ilman ahdistusta ja pelon tunnetta. Tyttö kiitti luojaansa siitä, ettei tuhlannut aikaansa enemmän kuin vajaat 4kk tähän poikaan. Tyttö on kuitenkin kiitollinen tuostakin ajasta, koska tuskan kautta oppi taas paljon itsestään. Vielä jonain päivänä tytön elämään tulee poika, joka ymmärtää tytön todellisen arvon ja joka arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa häntä sellaisenaan, aitona ja ihanana naisena. Tämä satu kuitenkin on tositarina. Tuo tyttö olen minä.