Blogi

Inspiraatio iski taas luettuani erään lehtisivuston lööpeistä (eihän sitä nyt voi mainostaa ilman korvausta) kuinka kohua herättänyt nettisaitti on saapunut myös Suomeen. Kyseessä tietysti Victoria Milan -sivusto, joka on tarkoitettu varatuille ihmisille salaseuran haussa. Toisinsanoen seksisaitti varatuille näin maalaistollukan näkökannalta, mutta eihän tietenkään sovi unohtaa, että hakevathan varatut myös sitä "henkistä yhteyttä" ja "yhdessäoloa".

Saitti perustelee olemassaoloaan sillä, että noin kolmasosa normi deittisivustoilla pyörivistä ihmisistä (miehistä) ovat parisuhteessa ja joutuvat täten joko valehtelemaan suhdestatuksensa saadakseen piparia, tai sitten avoimesti asiaan suhtautuvat henkilöt jotka hakevat sitä piparia. Samaisen nettilehden toisessa lööpissä huvittavasti kerrottiin myös siitä, kuinka Dallasin Jr. tykkää suomalaisesta piparista... Eikö se jo kuollut? No se olikin sivuseikka... Sivusto siis tarkoitettu tyypeille jotka voivat nyt avoimesti kertoa olevansa varattuja ilman valehtelua (mahtanee olla suuri helpotus?) mahdollisille suhteen ulkopuolisille piristäjille. Pakollinen paha vielä se valehtelu sille olemassaolevalle kumppanille, mutta hei? Ehkä kyseessä onkin avoin suhde? Eihän sitä voi tietää.

Jokainen, varsinkin naiset, jotka ovat edes jossain määrin kokeilleet nettideittejä, saavat 110% varmuudella ainakin yhden piparinwonkausviestin varatulta ihmiseltä. Onko tämä uusi saitti nyt meidän rehellisten sinkkujen pelastus? Saako tämä Victoria Milan -sivusto kaiki varatut ryntäämään oitis sinne? Ja saako se myös liikkeelle heidät, jotka tarkoituksella hakevat varattua seuraa leikkikavereikseen? Wohoooo! Ei enää turhia wonkausviestejä saati turhia pettymyksiä valehtelevien kusipäätyyppien ansiosta, jotka parin kuukauden tapailun jälkeen osottautuvatkin jo varatuiksi! Toivossa hyvä elää tuumas lapamato?

Pettämistä perustellaan aina mitä mielenkiintoisimmilla selityksillä. Tyypillisiä ovat seksin, läheisyyden, intohimon ja jännityksen puute suhteessa, tai normaalit "meillä on lapsia ja talolaina, emme voi erota" tyyliset vastaukset. Ja taas on tällanen tavallinen maalaistollukka leukaluu lattiassa ja ilme naamalla, joka kuvaa täyttä ymmärtämättömyyttä. Anteeksi ja mitä?

Itselleni kun on aivan ja täysin itsestäänselvyys, että parisuhteessa ei petetä. Millään tavalla eikä missään muodossa. Jos jokin asia suhteessa tökkii, niin sille asialle tehdään jotakin tai lähdetään eri teille, siinä se. Minä en näe muita vaihtoehtoja tai nyansseja. Normaalioloissa. Tietysti voisin kirjoittaa aivan eri merkinnän siitä, että missä vaiheessa kokisin pettämisen "sallituksi", ja ehkä sen teenkin, mutta en lähde sitä nyt ruotimaan enempää. Sanon siihen vain esimerkit jotka voivat liittyä esim. kumppanin vakavaan sairastumiseen tai vaikka työn, joka pakottaa erilleen pitkiksi ajoiksi toisistaan. Ja silloinkin koen, että ehkä se ero on sittenkin parempi vaihtoehto, mutta kyse onkin ymmärtämisestä.

Enihuu. Miksi ihmiset pettävät? Miksi ollaan ylipäätään parisuhteessa, jos kuitenkin kiinnostaa enemmän juosta ympäriinsä? Miksi parisuhteessa elävät antavat kallisarvoisen suhteensa kuolla pystyyn? Miksi parisuhdetta pidetään itsestäänselvyytenä jahka sellaisen on itselleen saanut? Miksi riudutaan paskassa suhteessa? Miksi rehellisyys ja kommunikaatio sen kumppanin kanssa on niin helvetin vaikeaa? Miksi pidetään kulisseja pystyssä vaikka niiden takana kuohuu ja pahasti? Miksi koetaan asia niin, että ruoho aidan toisella puolella on vihreämpää, vaikka se siltikin on sitä aivan samaa ruohoa kuin omallakin pihamaalla? Mitä sinä itse olet tehnyt viimeaikoina pitääksesi suhteesi mielenkiintoisena?

Tuossa muutama kysymys jota itse pohdiskelen, mutta myös niitä, joita esitän ystävä- ja kaveripiirilleni keskustelun muodossa. Viimeksi kävin erään keskustelun miespuolisen kaverin kanssa joka valitti yllättäen sitä, että seksiä ei ole suhteessa ollut pitkään aikaan. Kysyin suoraan, että mitäpä olet itse asian eteen tehnyt? Kaveri katsoi hölmistyneenä ja tuumasi "Täh?". Miehet. Esitin sitten muutaman näkökulman näin naisen kannalta (tunnen kyseisen pariskunnan molemmat osapuolet):

" Siis oletatko sinä Pertsa (nimi muutettu), että Pirkko (nimi muutettu) on innosta oikeena jalat levällään heti ku ite raahaudut duunista himaa suoraan sohvalle ja isket sen telkkarin päälle? Ryhdistäydy hyvä mies ja ole oikeasti se Mies. Pistä se Pirkko haluamaan sinua, se on sun tehtäväs. Äläkä ny jumalauta oleta, että se läpsäsy perseelle ku toinen tiskaa oman duunipäivänsä päälle, saa naisen sinua haluamaan? Joo haluaahan se, iskeä kaulimella sua ottaan.

Tee kerrankin vaikka ruoka valmiiksi ku Pirkko tulee himaan. Siivoa. Iske kukkia pöytään. Kehu ja ole romanttinen. Tarjoudu hieromaan kipeät jalat tai hartiat. Ole lähellä ja halaa, juttele, kysy kuulumisia, kuuntele mitä toinen kertoo! Puhukaa toisillenne ja olkaa rehellisiä. Anna Pirkon olla nainen, ole sinä se mies. Tarjoudu pitämään lähellä ilman seksiä jne. jne. Ja tajua perhanan pahvi, että tee tätä jatkossa ihan kyselemättä tai pyytämättä, huomioi toinen."

Viesti taisi mennä perille, koska "Pirkko" oli kuin Naanatalin aurinko kun hänet tuossa näin. Tulipahan asiasta juteltua hänen kanssaan ja tuumasin siihenkin sen, että tajua nyt sinäkin pahvi tehdä oma osuutesi. Panosta siihen suhteeseen, eläkä perkele mene pitämään moista kohtelua itsestäänselvyytenä. Taisinpa pitää siinä palopuheen myös Pirkolle... Ehkä siinäkin meni viesti perille, koska sain itkuisen "Kiitos" vastauksen ja halauksen. Joskus vain pahveja pitää ravistella väkisin hereille, hellyydellä ja rakkaudella toki.

Parisuhteen kulmakivet: Luottamus, rakkaus, seksi ja kommunikaatio. Jos perusta on alun alkaenkin valettu vinoon tai puutteellisesti, sitä on vaikeaa enää korjata kun sen päälle on kaikki rakennettu. Se kaikki voi romahtaa alta aikayksikön. Jos kuitenkin perusta on vakaa kivijalka, sen päälle on hyvä rakentaa. Ja huomioida myös se, että aika ajoin se rakennelma kaipaa myös remonttia, uudistustöitä, pintaehostusta jne. ja siihen pitää olla varautunut jo alunperinkin, eikä leikkiä yllättynyttä ja kauhistunutta, kun tarvitaankin se odotettu putkiremppa. Mikään ei kestä oman onnensa nojassa ajan saatossa, vaikka kuinka hieno pytinki olisikin valmistushetkellä. Kyllä siinä rapistuu kauneinkin marmori jollei sitä huolla. Tai pahimmassa tapauksessa tippuu päähän, kun alunperinkin on istutettu aivan väärään paikkaan. Kyllä, viittasin maalaistollukkana siihen ison kylän marmorifiaskoon.

Syksy on siitä mukavaa aikaa, että metsä on pullollaan ilmaista ruokaa. Viikonlopun aikana on tullut kerättyä peräti 30l rouskuja, vahveroita, kehnäsieniä, herkkutatteja ja kanttarelleja. Ja mikä parasta, melkein suoraan omalta takapihalta! Vaikka kaupungissa asuukin, niin tässä erinomaisinta on se, että metsä löytyy kilometrin päästä kotiovelta.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Samaisilta reissuilta on tullut kerättyä kymmenisen litraa mustikoita. Mikäs tässä vapailla ollessa, tuleepahan tosiaan hyötykäyttöön vapaa-aika ja pakastin täyttyy mukavaa vauhtia talvea varten. Suolasieniäkin onjo purkillinen. Itse saa samalla hyötyliikuntaa ja raitista ilmaa, ja stressitkin unohtuu metsässä kulkiessa.

Piirakkaa, sienisalaattia, kastikkeita ja muhennoksia, lihapataa... Marjoistakin saa jos jonkilaista herkkua tai ihan vain sellaisinaan naposteltaviksi. Kerrssaan Nam.

Muutenkin olen ollut kovinkin tehokas ja reipas viimepäivinä. Asunto on saanut kertaheitolla uuden ilmeen. Hyvästi opiskelijaboksi, tervetuloa aikuisen nuoren naisen asunto. Ihanaa! On tullut uutta sänkyä (jonka itse kokosin ilman yhtäkään ärräpäätä saati katkennutta kynttä!), mattoa, verhoja... Huomenna saapuu uusi sohva ja nojatuoli...

Vielä tarvitsee kaikenmaan pikkujuttuja, mutta minulla on aivan ihana pieni pesä. Voin ihan oikeasti sanoa, että minulla on jopa kaunis koti. painotuksella sanaan koti, koska aiemmin se nyt vain on ollut jokin luukku jossa viettää pakollisen ajan nukkumisen ym. merkeissä. Keittiönpöytä lähtee vielä entisöitäväksi ja jossainvaiheessa saan tänne asennettua laminaattilattian ja ja ja... Haha. Minun on kovin vaikeaa jarrutella itseäni kun haluaisin kaiken heti nyt, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.

Henkisesti aika rankan ajanjakson jälkeen tuntuu siltä, että nyt tämä elämä aukeaa minulle aivan uudella tavalla. Olen saanut paljon asioita pohdittua ja mietittyä, ja voin kerrankin taas sanoa, että Hei, mullahan menee ihan hyvin, ja olen jopa onnellinen! Pitkästä aikaa on sellainen olo, että voi joa taas odottaa mitä juttuja se elämä heittääkään eteen. Kaikkihan lähtee lopulta minusta itsestäni, ja itse teen elämästäni sellaisen mitä haluan. Eikö niin?

Seuraavaksi kai sitten mietin sitä, että lähdenkö vastaanottamaan minulle tarjoutunutta työtilaisuutta Ruotsista. Heja Sverige, tjäna grabbar! Olen jo pitkään kyllä tiennyt sen, että jossain vaiheessa tulen lähtemään ulkomaille töihin ainakin joksikin aikaa. Haluan nähdä tätä maailmaa muutenkin kuin kotimaan rajojen sisäpuolelta, tai maaten jollain aurinkorannalla. En vain odottanut, että tällainen tilaisuus tulisi vastaan näin nopeasti. Hmmmm. Voisiko tähän loppukaneetiksi todeta sen, että hyville ihmisille sattuu ja tapahtuu hyviä asioita ja myös sen, että Karma´s a bitch? Sitä saa mitä tilaa, joten minä tilaan itselleni upeita kokemuksia ja erinomaisia mahdollisuuksia! Uskaltaisin jopa sanoa, että tällä hetkellä elämä hymyilee, ja minä hymyilen takaisin :)

Sattuipa taas jälleen kerran tuttavapiirissä seuraava tilanne: Mies tapaa naisen baarissa, käydään kuksimassa ja kas kummaa, menee kuukausi pari ja tulee yhteydenotto: "Olen raskaana ja aion pitää lapsen. Sinusta tulee isä."

Alkaa kauhea vääntö ja syyttely, haukutaan ja mollataan ja itketään omaa paskaa kohtaloa. Voi elämän kevät minä sanon. Aikuiset ihmiset, järki hoi? Ei sitten tullut mieleen kiskoa sitä kumia hepin päähän kun ventovierasta ihmistä käyt nusasemassa? Vai väittikö nainen legendaariseti: "Syön kyl pillereitä."? Tuleeko edes mieleen vaihtoehto, että joku tosiaan voi tästäkin valehdella puhumattakaan siitä, että voit saada tieslie minkä tartunnan?

Milloin miehet oikein oppii tämän, että jos seksiä harrastaa niin siitä voi syntyä (ei toivottu)elämä? Eikös tätä jo opeteta ihan ala-asteella oikein kuvien kera, kun siitäkin ollut metakkaa viimeaikoina ihan mediassa asti? Ja jos tuo skenaario siitä ei toivotusta jälkeläisestä on kuolemaakin karmaisevampi kohtalo, niin MIKSI IHMEESSÄ edes ottavat riskin ja painavat paljaalla?

Ja sama pätee myös naisiin. Voi kiesus mitä kana-aivoja tässäkin liikkeellä. Ja suoraansanoen myös erittäin kieroja ja hyväksikäyttäviä tapauksia. Valitettavaa mutta totta, nainen on se joka päättää syntyykö se elämä ja ilmoittaako isän nimen viranomaisille. Nainen voi pakottaa miehen maksumieheksi ja isäksi vasten tahtoaan, ja taas jää yksi viaton elämänalku ilman toista vanhempaa, ja mistä syystä? Koska aikuiset ovat idiootteja.

Itse olen monen monta kertaa todennut sen, että jos niinkin ikävästi kävisi, että tulisin raskaaksi "vahingossa", niin toden totta antaisin miehelle valinnanvapauden siitä, että haluaako kantaa oman vastuunsa asiasta. Tämä pätisi niin yhdenillan tuttavuudessa kuin pitkässäkin parisuhteessa, ja nimenomaan silloin jos tosiaan itse päätyisin sen lapsen pitämään. Toisinsanoen, jos mies ei missään tapauksessa haluaisi olla missään tekemisissä oman lapsensa kanssa, niin se siitä sitten.

Ei tulisi mieleenikään ilmoittaa julkisesti isän nimeä missään. Ja miksi ihmeessä niin edes tekisin? Olisin ollut tarpeeksi typerä tulessani ylipäätään vahinkolaukausella raskaaksi ( joojoo, joskus ne ehkäisytkin todellakin pettää, se on selvä), niin haluaisinko rangaista mukeloa vielä silläkin, että hän olisi tietoinen isästään jota ei oman lapsen hyvinvointi kiinnostaisi paskaakaan? Itse teen siis kaikkeni sen eteen, ettei näin pääsisi käymään. Hormonaalinen ehkäisy jonka ehkäisyteho 99.7%, sairaus joka saattaa hankaloittaa lastensaantia tai jopa aiheuttaa hedelmättömyyttä ( tämä ei omavalintainen, mutta ehkäisykeino sekin ), ja tietyissä tapauksissa vielä kumi. Jos tästä huolimatta pamahtaisin paksuksi, niin olisi pakko todeta, että silloin se vaan on tarkotettu niin.

Kuitenkin surullisin mielin katson ja kuuntelen vierestä, kuinka taas yksi miespuolinen ei halua millään tavalla olla osallisena ja kantaa OMAA VASTUUTAAN omasta jälkikasvustaan. Kukaan ei häntä pakottanut työntämään aisaansa vieraaseen reikään. Vaikka kuinka koettaa ratakiskosta toiselle vääntää sitä, että se tuleva lapsi on aivan syytön ja viaton vallitsevaan tilanteeseen, eikä todellakaan ansaitse sitä, ettei oma isä ole hänestä millään tavalla kiinnostunut, niin ei mene järkipuhe perille. Ei sitten millään. Nainen kun nyt on huora ja tahalteen hankkiutunut raskaaksi, niin kärsikööt sitten kersansa kanssa yksin. Elatusmaksut joutuu silti maksamaan seuraavat 18-vuotta, kun typeränä oli mennyt kertomaan nimensä. Huoh.

Tulipahan siis miehelle aika kallis baari-ilta, ja ehkä miettii seuraavan kerran tarkemmin sitä, että kannattaako sitä nyt nussimaan lähteä vai ei. Varsinkaan ilman kumia ja vaikka tuplana umpisolmun kera.