Blogi

Alkanut kesä sai viimein aivoni oikosulkuun. Tai ehkäpä juurikin ajatus kirkastui? No enihuu... Monen vuoden haaveilu käy vihdoin toteen: Ilmottauduin tulevan kesän A-kortin kurssille!

Jotkut haaveet vaan pitää ja täytyy toteuttaa, tuumasta toimeen siis. So what vaikka uppookin koko ensi syksyn/talven suunniteltu reissubudjetti kortin hommaamiseen, mutta saapahan sitten ENSI kesänä ihan uudenlaisia reissuja :D

Kyllästyin odottaan sitä rinssiä 1000cc kakspyäräsel noutaan kesäseikkailuihin, joten teenpä sitte asialle jotain ja hankin ihan itse sen pärrän! Helvatan kallista touhua, mutta entäs sitten. Siinä missä toiset hankkii tonnin lastenvaunuja ym. perheenperustamissälää, niin itse toteutan aivan muita haaveita ja unelmia. Suhteellista ja riippuu mistä roikkuu.

A note to myself: ÄLÄ yhdistä kesähuumaa ja vapaapäiviä, lompakko ja talous kärsii <3 Haha.

Ja seuraavaksi sitten haaveillaan siitä kyykystä... Ninja ois kiva. Joku kiva, kevyt ja näpsäkkä pauttiarallaa seiskasatanen... Thaaa! Tarttee kai seuraavaksi kuolata mahdollisia ensi kesän ajopelejä. Me so extremely happy!

Enpä juurikaan biisisanoja koskaan postaile, mutta tämä vaan otti ja osu ku pesäpallomaila takaraivoon, että aivan pakko :D

I'd rather be punched in the face
Be sprayed with some mace
Than be head over heals
I'd rather be hit by a truck
Then be totally fucked
I know you know how it feels
I'd rather be buried alive
Than be living a lie with somebody like you

Love is hell, love is shit
Can't you tell I've had enough of it
Raise your hands, let me hear you yell
Love is hell, love is hell, love is hell

I'd rather be broke on the street
Than be losing sleep over something you said
I'd rather spend the weekend in jail
And be stuck without bail
Than have you stuck in my head
I'd rather just play with myself
Than deal with somebody else and get totally screwed

Love is hell, love is shit
Can't you tell I've had enough of it
Raise your hands, let me hear you yell
Love is hell, love is hell, love is hell

I'd rather be stabbed and be cut into ribbons
I'd rather be dead than the way you got me living
I'd rather be shot in the heart and be bleeding
I'd rather be left here alone than be needed

Love is hell, love is shit
Can't you tell I've had enough of it
Raise your hands, let me hear you yell
Love is hell, love is hell,

Love is hell, love ain't right
Just as well I'll be alone tonight
Raise your hands, let me hear you yell
Love is hell, love is hell, love is hell

I'd rather be stabbed and be cut into ribbons
I'd rather be dead than the way you got me living
(Love is hell)
I'd rather be shot in the heart and be bleeding
I'd rather be left here alone than be needed
(Love is hell)

Tästä uusi teemabiisi!

... itseluottamuksesi valahtaa jonnekkin pohjamutiin. On se jännää.

Mulle tehtiin viikon aikana kolmet oharit treffien muodossa kahden eri miehen toimesta. Luonnollisesti ensimmäinen ajatus on se, että entäs sitten, sellasta sattuu ja elämä on. Onhan tota ohareita ennenki kokenut. Eipä vaan tällasella vauhdilla ja näin törkeästi. Ikinä.

Mietin pitkään miksi vitussa reagoin näin voimakkaasti, melkein suoraan itkuun pillahtanut. Olo ei tosiaan ollut näin paskana edes eron jälkeen jolloin eksä petti, oikeesti. Luottamus miehiin hyppäsi kertaheitolla pakkasen puolelle ja todella lujaa. Tältäkö se katkeruus sitten tuntuu?

Minua ei muuten yhtään ihmetytä se, että on heitä jotka tosiaan jäävät siihen itsesääliin ja katkeruuteensa vellomaan. Se nimittäin vaatii aika helvetisti energiaa repästä itsensä siitä irti. Toisaalta taas se toivottomuus... Miksi viitsiä? Mullakin ekaa kertaa elämässäni on todella toivoton fiilis, uskoisin syyn olevan se, että tässä tosiaan nousee nyt pintaan kaikki se paska ja huonot fiilarit viimeisen 8-vuoden ajalta jolloin olen sinkkuna ollut ja tätä ns. treffielämää elänyt.

Kaikki ne pettymykset, rikotut lupaukset, paskanjauhamiset, valehtelut, suoranaiset kusipäät... Tälläkin kertaa annoin itseni tosiaan uskoa siihen, että jos tästä jotain... Se pieni toivonkipinä herää, sitä oikein odottaa ja... Puff. Se haihtuu savuna ilmaan kuten myös kaikki ne sinun toiveet ja haaveet mitä ehdit illuusiossa rakentamaan.

Elämäni ensimmäistä kertaa myös ihan tosissani, siis ihan oikeasti tosissani harkitsen sitä, että tarkoituksella haluan pelkän platonisen seksisuhteen miehen kanssa. En mitään muuta. Ei turhaa draamaa, ei turhia lässytysiä, ei siis mitään sellaista jota siihen ns. normaaliin deittailuun ja parisuhteeseen kuuluisi. Molemmat tietoisina siitä, että kyse pelkästä seksistä ja jonkinlaisen fyysisen läheisyyden korvikkeesta.

Jokin naksahti päässä. Mietin, että minkä helvetin takia itse elän kuin nunna tai pahempikin siveyden sipuli. Mitä enemmän kuuntelee ihmisiä, lukee juttuja jne. niin kaikki pyörii muutenkin sen seksin ympärillä. Ite olen nyt noudattanut 8-vuotta sitä linjaa, johon olen tähän menessä vakaasti uskonut. Ei säätöjä, ei panoja, ei saa tehdä tätä, ei saa tehdä tuota jne jne jne. Ja mihin se on minut vienyt? No ei tasan minnekkään. Paitsi siihen, että seksihimoissani ja puutteessa eläminen on aika helvetin tuskasta normaalisti erittäinkin aktiiviselle ja seksuaaliselle ihmiselle.

Edelleenkään en usko kertapanoihin tai yhdenyön tarinoihin, tosin en taida uskoa enää siihen suureen rakkauteenkaan. Miksei sitten tosiaan... Joku jonka kanssa voi tosiaan naida ja noin muutenkin nyt viihtyä seurassa, mutta jolle voi suoraan sanoa, että hei muru: tossa ovi, oli kivaa ja katellaa taas.

Joku minussa jäätyi. Ilmiselvästi. Ehkä paholainen minussa heräsi ja pyrkii nyt ottamaan vallan. Mikäs siinä, johan se enkelipuoli ollutkin vallassa viimeiset 17-vuotta.

... mitä on seksi.

Seksi on kivaa ja ihanaa, parhaimmillaan tajunnanräjäyttävää. Harvoin kyllä on moista saanut kokea, edellisestä kerrasta jo vuosia, mutta kokenut kuitenkin. Ja miksi sitten tähän aiheeseen päädyin?

Panetus. Tuo iänikuinen vaiva ja puutostila. Ainakin tämän sinkkunaisen nutturankiristyksen syy ja seuraus useimmiten. Minua henkkoht ei taida mikään muu rentouttaa yhtä tehokaasti kuin kunnon pano ja laukeaminen.

Harmillisesti kyllä tuo laukeamispuoli onkin sitten tässä se ongelma. Sinkkuuden lisäksi siis. Minä en ole koskaan saanut orgasmia esim. yhdenillan panon kanssa. Erinäisissä suhdesäätö tapauksissakin se on ollut harvinaisempaa, että "saa". Kiitänpä luojaani siitä, että omankäden oikeudella sentään pystyn pahimmat patoutumat purkamaan, muuten tulisin hulluksi, ja laukean aina.

Ongelma tulee siis tässä: sinkkunakin sitä seksiä saisi vaikka heti, yksi puhelinsoitto riittäisi siihen. Eipä vain tee mieli soitella koska tiedän, että vaikka kuinka naidaan niin ei vaan irtoo itselläni. Itse en lukeudu heihin jotka kokevat, että random naiminen on ihan kivaa puuhaa ilman sitä grande finalea. Tokihan sekin tuntuu hyvältä jne. mutta loppupeleissä itseni kohdalla ainakin erittäinkin turhauttavaa.

En siis harrasta irtosuhteita, olen ilman seksiä. En näytä löytävän sitä seurustelukumppania, olen ilman seksiä. Olen ilman seksiä. Minä rakastan hyvää seksiä. Ja olen ilman sitä. Paska. Tajuatteko dilemman?

Joskus ihan oikeasti toivon, että kunpa olisi helpompaa tämä seksistä nauttiminen ventovieraan yhdenillan panokaverin kanssa. Silloinhan sitä saisi vaikka ja joka päivä halutessa. Miksi oi miksi en osaa toimia näin. Useasti puhun siitä, että en sekstaile muuta kuin parisuhteessa. Moni pitää tätä hienona asiana ja puhuvat mm. selkärangasta sekä periaatteiden noudattamisesta ym. Kylläpä tuota on pari miespuolista tyyppiä todennut jopa niin, että on hienoa kun vielä nykyaikana on olemassa naisia jotka ei nussi ympäriinsä.

Niin... Minähän en nussi ympäriinsä, mutta en niistä syistä mitä ilmeisesti muut kuvittelevat. Minä en toimi näin ihan siitä itsekkäästä syystä, etten nauti siitä vaikka ehkä muuten kivaa olisikin. Toisin sanoen, olisin aivan ja yhtä horo kuin nekin naiset jotka tosiaan saavat nautintoa myös random tyyppien kanssa ja jotka tosiaan vaihtelevat niitä seksikumppaneitaan kuin sukkia...

Olenko kamala ihminen? Naah.

Panettaa. Meen kädelle.

Olen pinnallinen ihminen mitä tulee pariutumisleikkeihin. Myönnän sen aivan ja täysin kiertelemättä. Ulkonäöllä on todellakin väliä, piste. Missä kuitenkin kulkee se raja?

Aiheeseen pääsin tässä siitä, että oman laihtumisen myötä minulle on tullut muutama treffiehdotus miehiltä jotka eivät edes vilkaisseetkaan minuun päin kun olin lihavampi, pikemminki katsoivat kuin jotakin halpaa makkaraa. Tämä ihmetyttää minua. Siis ei toki ihmetytä siinä, ettenkö ymmärtäisi täysin mistä olisi kyse, vaan se ihmetyksen aihe tulee siinä, että onko tällainen mies liian pinnallinen?

Minuun ei siis kannattanut tutustua edes kaverimielessä kun olin lihavampi, mutta nyt sitten hoikempana olenkin kiinnostava vaikka olen aivan ja se sama ihminen kuin vajaa vuosi sitten. Tämä ajattelutapa aiheuttaa minulle päänvaivaa. Se siis kertoo minulle sen, että minä en ollut tutustumisen arvoinen aiemmin, mutta nyt sitä olen? Miksi? Onko se ulkokuori tosiaan niin tärkeä. Joillekkin se varmasti sitä on, sitä en epäile.

Kun itse puhun omasta pinnallisuudestani, niin tarkoitan tässä siis sitä seksuaalista vetovoimaa. Minun on pakko nähdä mies seksuaalisesti haluttavana, jos hänen kanssaan tahdon tutustua muuten kuin kaverimielessä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en kykenisi ihmisiin tutustumaan ihan muuten vain. Puhumattakaan siitä, että omassa kaveripiirissäni on jos jonkinnäköistä ja kokoista ihmistä. Jokainen omalla tavallaan merkittävä.

Itse aiheeseen kuitenkin, niin itselleni ei tulisi mieleenkään pyytää ketään treffeille jota olisin aiemmin dissannut vaikka sen ylipainon takia. Ehkä juurikin siksi, että tiedän itse miltä se tuntuu. Ja se ei kertakaikkisesti tunnu hyvältä. En ole edelleenkään keksinyt syytä siihen, että miksi se tuntuu tältä. Ehkäpä juurikin siksi, että siinä kokee sen arvottomuuden fiiliksen.

Joku joka on minua aiemmin dissannut ulkonäköni takia ja nyt osoittaa sitten sitä kiinnostustaan... Ei kiitos. Ehkä vika on silloin itsessäni, mutta en mahda sille mitään, että ajattelen tuolloin kyseisestä ihmisestä niin, että arvomaailmamme eivät kohtaa. En ollut tarpeeksi hyvä silloin, niin en ole sitä nytkään. Olen silti se sama ihminen, pelkkä pinta on muuttunut.

Oma lukunsa on sitten nekin, jotka ovat aidosti olleet kavereita myös silloin kun olin lihava ja nyt näkevät minut toisin. Nyt he näkevät minut naisena josta voisi aidosti kiinnostua myös kumppanina, eikä vain kaverina tai ystävänä. Tämä taas pistää pääni pyörälle siinä, että nämä tyypit aidosti tuntevat minut ihmisenä. He tietävät tasan millainen olen, ja ovat pitäneet minusta juuri sellaisena kuin olen ollutkin. Nyt sitten kun ulkomuotokin vastaa heidän ihanteitaan, niin sitten herää myös seksuaalinen kiinnostus. Tämä on itseasiassa aika mielenkiintoista. Itselläni vain tosiaan tulee tässä se ongelma, että en tiedä osaanko tai kykenenkö näkemään näitä muuna kuin kavereina. He ovat aina sitä olleet, joten perin outoa edes ajatella heistä mitään muuta? Ja ainakin kahden tapauksen kohdalla niin osaan itse sanoa suoraan sen, että ulkoisesti ei natsaa. Ei ole sitä koskaan tehnyt, mutta kavereina mitä parhaimpia. Olen pinnallinen paska.

Toisaalta sitten moni parisuhde joka on ensin perustunut sille pelkälle ystävyydelle, taitavat olla juurikin niitä kestävimpiä suhteita...

En minä tiedä mitä ajatella. Ehkäpä sitä on turhaa ylipäätään edes ajatella etukäteen ja mennä vain virran mukana. Katsoo mitä elo heittää eteen jne. Silti näissä aina riittää pohdinnan aiheita suuntaan ja toiseen, kerta sellainen ihminen olen luonnostaakin. Pohdiskelija :D

Kesäkuussa 2011 tein päätöksen: elämä uusiksi täydellisen muodonmuutoksen suhteen, aion laihduttaa. Paljon. Nyt kertakaikkisesti riittää jojoilut. Aikaa projektille tasan vuosi.

Loppukiri häämöttää. Pudotettuja kiloja 30, jäljellä 15. Olen aika helvetin ylpeä itsestäni. Ja mikä parasta, tämä on ollut törkeän helppoa. Huvittaa edes sanoa niin, mutta näin se vaan on. Vihdoin ja viimein on naksahtanut jokin lopullisesti kohdalleen pääkopassa, minä osaan ja kykenen elämään ja syömään terveellisesti. Ja mikä tärkeintä, myös pudottamaan sitä painoa terveellisesti. Ei enää nälkäkuureja saati oksentamisia, itsensä inhoamista puhumattakaan jatkuvasta paskasta olosta.

Olen vihdoin ja viimein 31-vuoden iässä sinut itseni kanssa pääkoppaa myöten. Jo oli aikakin! Kesäkuussa räjähtää. Järkkään sekä oman suoritukseni, että kesän 2012 kunniaksi helvetinmoiset pippaloinnit läheisimpien ihmisten sekä kavereitten kanssa.

Kunhan niistä pippaloista selvitty, niin alkaakin sitten täysin uusi projekti: kehonmuokkaus. Aikaa siihen 6-12kk. Näemmä olen nyt sitten hurahtanut pahemminkin tuohon saliharjotteluun... Aion muovata tästä ruhostani kiinteän, lihaksikkaan ja omaan makuuni kauniin sekä naisellisen. Fitnesstreenit siis kehiin toden teolla.

Ehkäpä jonain päivänä vielä koulutan itseni PT:ksi, mene ja tiedä. Onpahan ainakin omakohtaista kokemusta mihin sitten turvata, ja voi ihan oikeasti sanoa, että "Hei, mä tiedän miltä susta tuntuu."

Jos minä tähän kykenen, niin silloin kyllä kuka tahansa muukin!

Ensitöikseni laitan tähän varoitustekstin: Rakkaat herkkäluonteiset miehet: ÄLKÄÄ lukeko seuraavaa tekstiä. Sisältö saattaa aiheuttaa teille traumaattisia kokemuksia ja läväyttää silmillenne tietoa jota ette todellakaan elämäänne kaipaa. Luulisi otsikon jo antavat viittauksen siihen mitä seuraava teksi tulee pitämään sisällään. Kiitos ja anteeksi.

Ja sitten itse asiaan. Olen itse kärsinyt erittäin kovista ja rankoista kuukautiskivuista aivan alkuajoista lähtien kun tämä vitsaus kohdalleni osui. Nuorena oli täysin tyypillistä se, että makasin vuodepotilaana sen pari kolme päivää kykenemättä tuskin liikkumaan. Ihanaa. Jokainen nainen varmasti tietää tai osaa edes kuvitella kyseisen olotilan.

Löysin itselleni kuitenkin avun e-pillereistä jotka alunperin minulle määrättiinkin juurikin kuukautiskipujen hoitoon. Tästä olikin minulle suuri apu ja pelastus seuraavan 15-vuoden ajaksi. Kuukautiset olivat silti aina tuskainen kokemus, muttei mitään siihen verrattuna mitä aiemmin.

Vuonna 2007 sain viimein kaipaamani vastauksen ja diagnoosin vaivoihini: Endometrioosi. Ja minulla se on vielä suht lievänä, joten en edes halua kuvitella mitä tuskaa se on rajumpana versiona. Omalla kohdallani kroppani periaatteessa oli jatkuvassa tulehdustilassa, koska kiinnikkeitä löytyi myös mm. suoliston puolelta joka johti siihen, että vuodin verta vatsaonteloon aina kuutimien aikana. Tämä taas johti todella tuskaisiin olotiloihin jossa vatsa turposi kuin olisin ollut viimeisilläni raskaana ja kivut olivat jotakin aivan omaa luokkaansa. Tätä vaivaa päätettiin hoitaa niin, että söin aina puoli vuotta putkeen e-pillereitä, eli kuutimet tulivatkin vain 2 kertaa vuodessa. Halleluja.

Tämän vuoden alkuvuodesta nousi kuitenkin seinä pystyyn. Minulle määrätyt e-pillerit evättiin mm. ikään ja nousevaan veritulppariskiin vedoten. Olin tyrmistynyt. Muita pillerimerkkejä kokeiltiin kahtakin erilaista, mutta kummastakaan ei ollut minulle apua. Kivut yltyivät ja kaupanpäällisiksi minulle iski akne. Tilanne näytti jo aivan toivottamalta ja elokuussa heitin pyyhkeen tiskiin. Sanoin lääkärille suoraan, että mikäli en saa edes omalla vastuulla vanhoja pillereitäni takaisin, niin sitten saavat iskeä sisuksiini hormonikierukan mikä oli se viimeinen vaihtoehto.

Asia kuitenkin jäi roikkumaan pitkien jonojen ja oman rahatilanteeni takia, joten syksystä tulikin tuskainen. Onni onnettomuudessa oli se, että oma hormonituotanto oli aivan sekaisin, joten kuukautiset tulivatkin vasta lokakuussa. Kivut olivat jotakin aivan omaa luokkaansa tällä kertaa, ja makasin sängyssä 800mg Buranapurkki kourassa täristen 3 päivää. Kokemus jota en halua kokea enää ikinä.

Näihin samoihin aikoihin olin lukenut joltain keskustelupalstalta kuinka muutama nainen oli saanut apua mm. vatsakipuihinsa vähähiilarittomalla ruokavaliolla. Muutaman päivän asiaa mietittyäni päätin itsekkin kokeilla, koska mitään menetettävää minulla tässä ei olisi. Marraskuun kuukautiset olivat kivuliaat, mutta pysyin toimintakuntoisena ja kipulääkitystä en tavinnut kuin sen yhden päivän verran. Olin edelleen erittäin skeptinen, mutta edellisen kauhukokemuksen jälkeen erittäinkin positiivisesti yllättynyt. Jatkoin siis samaa linjaa, ja ruokavaliosta jäi tosiaankin pois kaikki leivät, pastat, riisit ja sokeri kertaheitolla. Karppauksen myötä olo parani muutenkin, mutta tämä suurin asia oli vasta tulollaan.

Minulla alkoi eilen elämäni ensimmäiset TÄYSIN kivuttomat kuukautiset ilman keinotekoisia hormonivalmisteita. Ei krampin kramppia tai edes varoitusta tulevasta kipuilun suhteen. Olin täysin hämilläni eilen huomatessani vuodon alkaneen ilman minkäänmaan ennakkovaroitusta. Mitä helvettiä?! Osasin ainoastaan päätellä sen, että "näinä päivinä" tuskailun kuuluisi alkaa kalenterin mukaan.

Ei yhtäkään särkylääkettä, ei yhtäkään turvotusta, ei yhtäkään kiputilaa?? Onko tämä liian hyvää ollakseen edes totta? En tiedä, en todellakaan, mutta voin kerrankin sanoa että ei haittaa sitten pätkän vertaa vaikka alapää vuotaa! Toinenkin asia mihin kiinnittänyt huomiota, niin vuoto vaikuttaa jopa normaalilta entisaikojen tulvaan verraten. Kyllä. Rajujen kipujen lisäksi vuosin aiemmin kuin seula ilman pillereitä...

Olen täysin ymmälläni. Tietysti tämä voi olla jokin tilapäinen "häiriö" tms. ainoastaan jatko kerto sen, että onko tämä pysyvää. Voin ainoastaan sanoa sen, että mikäli hiilareitten rajoitus on ainoa asia mitä vaaditaan kivuttomuuteen, niin tulen jatkamaan tätä koko lopun ikääni!

Inspiraatio iski taas luettuani erään lehtisivuston lööpeistä (eihän sitä nyt voi mainostaa ilman korvausta) kuinka kohua herättänyt nettisaitti on saapunut myös Suomeen. Kyseessä tietysti Victoria Milan -sivusto, joka on tarkoitettu varatuille ihmisille salaseuran haussa. Toisinsanoen seksisaitti varatuille näin maalaistollukan näkökannalta, mutta eihän tietenkään sovi unohtaa, että hakevathan varatut myös sitä "henkistä yhteyttä" ja "yhdessäoloa".

Saitti perustelee olemassaoloaan sillä, että noin kolmasosa normi deittisivustoilla pyörivistä ihmisistä (miehistä) ovat parisuhteessa ja joutuvat täten joko valehtelemaan suhdestatuksensa saadakseen piparia, tai sitten avoimesti asiaan suhtautuvat henkilöt jotka hakevat sitä piparia. Samaisen nettilehden toisessa lööpissä huvittavasti kerrottiin myös siitä, kuinka Dallasin Jr. tykkää suomalaisesta piparista... Eikö se jo kuollut? No se olikin sivuseikka... Sivusto siis tarkoitettu tyypeille jotka voivat nyt avoimesti kertoa olevansa varattuja ilman valehtelua (mahtanee olla suuri helpotus?) mahdollisille suhteen ulkopuolisille piristäjille. Pakollinen paha vielä se valehtelu sille olemassaolevalle kumppanille, mutta hei? Ehkä kyseessä onkin avoin suhde? Eihän sitä voi tietää.

Jokainen, varsinkin naiset, jotka ovat edes jossain määrin kokeilleet nettideittejä, saavat 110% varmuudella ainakin yhden piparinwonkausviestin varatulta ihmiseltä. Onko tämä uusi saitti nyt meidän rehellisten sinkkujen pelastus? Saako tämä Victoria Milan -sivusto kaiki varatut ryntäämään oitis sinne? Ja saako se myös liikkeelle heidät, jotka tarkoituksella hakevat varattua seuraa leikkikavereikseen? Wohoooo! Ei enää turhia wonkausviestejä saati turhia pettymyksiä valehtelevien kusipäätyyppien ansiosta, jotka parin kuukauden tapailun jälkeen osottautuvatkin jo varatuiksi! Toivossa hyvä elää tuumas lapamato?

Pettämistä perustellaan aina mitä mielenkiintoisimmilla selityksillä. Tyypillisiä ovat seksin, läheisyyden, intohimon ja jännityksen puute suhteessa, tai normaalit "meillä on lapsia ja talolaina, emme voi erota" tyyliset vastaukset. Ja taas on tällanen tavallinen maalaistollukka leukaluu lattiassa ja ilme naamalla, joka kuvaa täyttä ymmärtämättömyyttä. Anteeksi ja mitä?

Itselleni kun on aivan ja täysin itsestäänselvyys, että parisuhteessa ei petetä. Millään tavalla eikä missään muodossa. Jos jokin asia suhteessa tökkii, niin sille asialle tehdään jotakin tai lähdetään eri teille, siinä se. Minä en näe muita vaihtoehtoja tai nyansseja. Normaalioloissa. Tietysti voisin kirjoittaa aivan eri merkinnän siitä, että missä vaiheessa kokisin pettämisen "sallituksi", ja ehkä sen teenkin, mutta en lähde sitä nyt ruotimaan enempää. Sanon siihen vain esimerkit jotka voivat liittyä esim. kumppanin vakavaan sairastumiseen tai vaikka työn, joka pakottaa erilleen pitkiksi ajoiksi toisistaan. Ja silloinkin koen, että ehkä se ero on sittenkin parempi vaihtoehto, mutta kyse onkin ymmärtämisestä.

Enihuu. Miksi ihmiset pettävät? Miksi ollaan ylipäätään parisuhteessa, jos kuitenkin kiinnostaa enemmän juosta ympäriinsä? Miksi parisuhteessa elävät antavat kallisarvoisen suhteensa kuolla pystyyn? Miksi parisuhdetta pidetään itsestäänselvyytenä jahka sellaisen on itselleen saanut? Miksi riudutaan paskassa suhteessa? Miksi rehellisyys ja kommunikaatio sen kumppanin kanssa on niin helvetin vaikeaa? Miksi pidetään kulisseja pystyssä vaikka niiden takana kuohuu ja pahasti? Miksi koetaan asia niin, että ruoho aidan toisella puolella on vihreämpää, vaikka se siltikin on sitä aivan samaa ruohoa kuin omallakin pihamaalla? Mitä sinä itse olet tehnyt viimeaikoina pitääksesi suhteesi mielenkiintoisena?

Tuossa muutama kysymys jota itse pohdiskelen, mutta myös niitä, joita esitän ystävä- ja kaveripiirilleni keskustelun muodossa. Viimeksi kävin erään keskustelun miespuolisen kaverin kanssa joka valitti yllättäen sitä, että seksiä ei ole suhteessa ollut pitkään aikaan. Kysyin suoraan, että mitäpä olet itse asian eteen tehnyt? Kaveri katsoi hölmistyneenä ja tuumasi "Täh?". Miehet. Esitin sitten muutaman näkökulman näin naisen kannalta (tunnen kyseisen pariskunnan molemmat osapuolet):

" Siis oletatko sinä Pertsa (nimi muutettu), että Pirkko (nimi muutettu) on innosta oikeena jalat levällään heti ku ite raahaudut duunista himaa suoraan sohvalle ja isket sen telkkarin päälle? Ryhdistäydy hyvä mies ja ole oikeasti se Mies. Pistä se Pirkko haluamaan sinua, se on sun tehtäväs. Äläkä ny jumalauta oleta, että se läpsäsy perseelle ku toinen tiskaa oman duunipäivänsä päälle, saa naisen sinua haluamaan? Joo haluaahan se, iskeä kaulimella sua ottaan.

Tee kerrankin vaikka ruoka valmiiksi ku Pirkko tulee himaan. Siivoa. Iske kukkia pöytään. Kehu ja ole romanttinen. Tarjoudu hieromaan kipeät jalat tai hartiat. Ole lähellä ja halaa, juttele, kysy kuulumisia, kuuntele mitä toinen kertoo! Puhukaa toisillenne ja olkaa rehellisiä. Anna Pirkon olla nainen, ole sinä se mies. Tarjoudu pitämään lähellä ilman seksiä jne. jne. Ja tajua perhanan pahvi, että tee tätä jatkossa ihan kyselemättä tai pyytämättä, huomioi toinen."

Viesti taisi mennä perille, koska "Pirkko" oli kuin Naanatalin aurinko kun hänet tuossa näin. Tulipahan asiasta juteltua hänen kanssaan ja tuumasin siihenkin sen, että tajua nyt sinäkin pahvi tehdä oma osuutesi. Panosta siihen suhteeseen, eläkä perkele mene pitämään moista kohtelua itsestäänselvyytenä. Taisinpa pitää siinä palopuheen myös Pirkolle... Ehkä siinäkin meni viesti perille, koska sain itkuisen "Kiitos" vastauksen ja halauksen. Joskus vain pahveja pitää ravistella väkisin hereille, hellyydellä ja rakkaudella toki.

Parisuhteen kulmakivet: Luottamus, rakkaus, seksi ja kommunikaatio. Jos perusta on alun alkaenkin valettu vinoon tai puutteellisesti, sitä on vaikeaa enää korjata kun sen päälle on kaikki rakennettu. Se kaikki voi romahtaa alta aikayksikön. Jos kuitenkin perusta on vakaa kivijalka, sen päälle on hyvä rakentaa. Ja huomioida myös se, että aika ajoin se rakennelma kaipaa myös remonttia, uudistustöitä, pintaehostusta jne. ja siihen pitää olla varautunut jo alunperinkin, eikä leikkiä yllättynyttä ja kauhistunutta, kun tarvitaankin se odotettu putkiremppa. Mikään ei kestä oman onnensa nojassa ajan saatossa, vaikka kuinka hieno pytinki olisikin valmistushetkellä. Kyllä siinä rapistuu kauneinkin marmori jollei sitä huolla. Tai pahimmassa tapauksessa tippuu päähän, kun alunperinkin on istutettu aivan väärään paikkaan. Kyllä, viittasin maalaistollukkana siihen ison kylän marmorifiaskoon.

Syksy on siitä mukavaa aikaa, että metsä on pullollaan ilmaista ruokaa. Viikonlopun aikana on tullut kerättyä peräti 30l rouskuja, vahveroita, kehnäsieniä, herkkutatteja ja kanttarelleja. Ja mikä parasta, melkein suoraan omalta takapihalta! Vaikka kaupungissa asuukin, niin tässä erinomaisinta on se, että metsä löytyy kilometrin päästä kotiovelta.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Samaisilta reissuilta on tullut kerättyä kymmenisen litraa mustikoita. Mikäs tässä vapailla ollessa, tuleepahan tosiaan hyötykäyttöön vapaa-aika ja pakastin täyttyy mukavaa vauhtia talvea varten. Suolasieniäkin onjo purkillinen. Itse saa samalla hyötyliikuntaa ja raitista ilmaa, ja stressitkin unohtuu metsässä kulkiessa.

Piirakkaa, sienisalaattia, kastikkeita ja muhennoksia, lihapataa... Marjoistakin saa jos jonkilaista herkkua tai ihan vain sellaisinaan naposteltaviksi. Kerrssaan Nam.

Muutenkin olen ollut kovinkin tehokas ja reipas viimepäivinä. Asunto on saanut kertaheitolla uuden ilmeen. Hyvästi opiskelijaboksi, tervetuloa aikuisen nuoren naisen asunto. Ihanaa! On tullut uutta sänkyä (jonka itse kokosin ilman yhtäkään ärräpäätä saati katkennutta kynttä!), mattoa, verhoja... Huomenna saapuu uusi sohva ja nojatuoli...

Vielä tarvitsee kaikenmaan pikkujuttuja, mutta minulla on aivan ihana pieni pesä. Voin ihan oikeasti sanoa, että minulla on jopa kaunis koti. painotuksella sanaan koti, koska aiemmin se nyt vain on ollut jokin luukku jossa viettää pakollisen ajan nukkumisen ym. merkeissä. Keittiönpöytä lähtee vielä entisöitäväksi ja jossainvaiheessa saan tänne asennettua laminaattilattian ja ja ja... Haha. Minun on kovin vaikeaa jarrutella itseäni kun haluaisin kaiken heti nyt, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee.

Henkisesti aika rankan ajanjakson jälkeen tuntuu siltä, että nyt tämä elämä aukeaa minulle aivan uudella tavalla. Olen saanut paljon asioita pohdittua ja mietittyä, ja voin kerrankin taas sanoa, että Hei, mullahan menee ihan hyvin, ja olen jopa onnellinen! Pitkästä aikaa on sellainen olo, että voi joa taas odottaa mitä juttuja se elämä heittääkään eteen. Kaikkihan lähtee lopulta minusta itsestäni, ja itse teen elämästäni sellaisen mitä haluan. Eikö niin?

Seuraavaksi kai sitten mietin sitä, että lähdenkö vastaanottamaan minulle tarjoutunutta työtilaisuutta Ruotsista. Heja Sverige, tjäna grabbar! Olen jo pitkään kyllä tiennyt sen, että jossain vaiheessa tulen lähtemään ulkomaille töihin ainakin joksikin aikaa. Haluan nähdä tätä maailmaa muutenkin kuin kotimaan rajojen sisäpuolelta, tai maaten jollain aurinkorannalla. En vain odottanut, että tällainen tilaisuus tulisi vastaan näin nopeasti. Hmmmm. Voisiko tähän loppukaneetiksi todeta sen, että hyville ihmisille sattuu ja tapahtuu hyviä asioita ja myös sen, että Karma´s a bitch? Sitä saa mitä tilaa, joten minä tilaan itselleni upeita kokemuksia ja erinomaisia mahdollisuuksia! Uskaltaisin jopa sanoa, että tällä hetkellä elämä hymyilee, ja minä hymyilen takaisin :)

Sattuipa taas jälleen kerran tuttavapiirissä seuraava tilanne: Mies tapaa naisen baarissa, käydään kuksimassa ja kas kummaa, menee kuukausi pari ja tulee yhteydenotto: "Olen raskaana ja aion pitää lapsen. Sinusta tulee isä."

Alkaa kauhea vääntö ja syyttely, haukutaan ja mollataan ja itketään omaa paskaa kohtaloa. Voi elämän kevät minä sanon. Aikuiset ihmiset, järki hoi? Ei sitten tullut mieleen kiskoa sitä kumia hepin päähän kun ventovierasta ihmistä käyt nusasemassa? Vai väittikö nainen legendaariseti: "Syön kyl pillereitä."? Tuleeko edes mieleen vaihtoehto, että joku tosiaan voi tästäkin valehdella puhumattakaan siitä, että voit saada tieslie minkä tartunnan?

Milloin miehet oikein oppii tämän, että jos seksiä harrastaa niin siitä voi syntyä (ei toivottu)elämä? Eikös tätä jo opeteta ihan ala-asteella oikein kuvien kera, kun siitäkin ollut metakkaa viimeaikoina ihan mediassa asti? Ja jos tuo skenaario siitä ei toivotusta jälkeläisestä on kuolemaakin karmaisevampi kohtalo, niin MIKSI IHMEESSÄ edes ottavat riskin ja painavat paljaalla?

Ja sama pätee myös naisiin. Voi kiesus mitä kana-aivoja tässäkin liikkeellä. Ja suoraansanoen myös erittäin kieroja ja hyväksikäyttäviä tapauksia. Valitettavaa mutta totta, nainen on se joka päättää syntyykö se elämä ja ilmoittaako isän nimen viranomaisille. Nainen voi pakottaa miehen maksumieheksi ja isäksi vasten tahtoaan, ja taas jää yksi viaton elämänalku ilman toista vanhempaa, ja mistä syystä? Koska aikuiset ovat idiootteja.

Itse olen monen monta kertaa todennut sen, että jos niinkin ikävästi kävisi, että tulisin raskaaksi "vahingossa", niin toden totta antaisin miehelle valinnanvapauden siitä, että haluaako kantaa oman vastuunsa asiasta. Tämä pätisi niin yhdenillan tuttavuudessa kuin pitkässäkin parisuhteessa, ja nimenomaan silloin jos tosiaan itse päätyisin sen lapsen pitämään. Toisinsanoen, jos mies ei missään tapauksessa haluaisi olla missään tekemisissä oman lapsensa kanssa, niin se siitä sitten.

Ei tulisi mieleenikään ilmoittaa julkisesti isän nimeä missään. Ja miksi ihmeessä niin edes tekisin? Olisin ollut tarpeeksi typerä tulessani ylipäätään vahinkolaukausella raskaaksi ( joojoo, joskus ne ehkäisytkin todellakin pettää, se on selvä), niin haluaisinko rangaista mukeloa vielä silläkin, että hän olisi tietoinen isästään jota ei oman lapsen hyvinvointi kiinnostaisi paskaakaan? Itse teen siis kaikkeni sen eteen, ettei näin pääsisi käymään. Hormonaalinen ehkäisy jonka ehkäisyteho 99.7%, sairaus joka saattaa hankaloittaa lastensaantia tai jopa aiheuttaa hedelmättömyyttä ( tämä ei omavalintainen, mutta ehkäisykeino sekin ), ja tietyissä tapauksissa vielä kumi. Jos tästä huolimatta pamahtaisin paksuksi, niin olisi pakko todeta, että silloin se vaan on tarkotettu niin.

Kuitenkin surullisin mielin katson ja kuuntelen vierestä, kuinka taas yksi miespuolinen ei halua millään tavalla olla osallisena ja kantaa OMAA VASTUUTAAN omasta jälkikasvustaan. Kukaan ei häntä pakottanut työntämään aisaansa vieraaseen reikään. Vaikka kuinka koettaa ratakiskosta toiselle vääntää sitä, että se tuleva lapsi on aivan syytön ja viaton vallitsevaan tilanteeseen, eikä todellakaan ansaitse sitä, ettei oma isä ole hänestä millään tavalla kiinnostunut, niin ei mene järkipuhe perille. Ei sitten millään. Nainen kun nyt on huora ja tahalteen hankkiutunut raskaaksi, niin kärsikööt sitten kersansa kanssa yksin. Elatusmaksut joutuu silti maksamaan seuraavat 18-vuotta, kun typeränä oli mennyt kertomaan nimensä. Huoh.

Tulipahan siis miehelle aika kallis baari-ilta, ja ehkä miettii seuraavan kerran tarkemmin sitä, että kannattaako sitä nyt nussimaan lähteä vai ei. Varsinkaan ilman kumia ja vaikka tuplana umpisolmun kera.