Se tunne kun...

... itseluottamuksesi valahtaa jonnekkin pohjamutiin. On se jännää.

Mulle tehtiin viikon aikana kolmet oharit treffien muodossa kahden eri miehen toimesta. Luonnollisesti ensimmäinen ajatus on se, että entäs sitten, sellasta sattuu ja elämä on. Onhan tota ohareita ennenki kokenut. Eipä vaan tällasella vauhdilla ja näin törkeästi. Ikinä.

Mietin pitkään miksi vitussa reagoin näin voimakkaasti, melkein suoraan itkuun pillahtanut. Olo ei tosiaan ollut näin paskana edes eron jälkeen jolloin eksä petti, oikeesti. Luottamus miehiin hyppäsi kertaheitolla pakkasen puolelle ja todella lujaa. Tältäkö se katkeruus sitten tuntuu?

Minua ei muuten yhtään ihmetytä se, että on heitä jotka tosiaan jäävät siihen itsesääliin ja katkeruuteensa vellomaan. Se nimittäin vaatii aika helvetisti energiaa repästä itsensä siitä irti. Toisaalta taas se toivottomuus... Miksi viitsiä? Mullakin ekaa kertaa elämässäni on todella toivoton fiilis, uskoisin syyn olevan se, että tässä tosiaan nousee nyt pintaan kaikki se paska ja huonot fiilarit viimeisen 8-vuoden ajalta jolloin olen sinkkuna ollut ja tätä ns. treffielämää elänyt.

Kaikki ne pettymykset, rikotut lupaukset, paskanjauhamiset, valehtelut, suoranaiset kusipäät... Tälläkin kertaa annoin itseni tosiaan uskoa siihen, että jos tästä jotain... Se pieni toivonkipinä herää, sitä oikein odottaa ja... Puff. Se haihtuu savuna ilmaan kuten myös kaikki ne sinun toiveet ja haaveet mitä ehdit illuusiossa rakentamaan.

Elämäni ensimmäistä kertaa myös ihan tosissani, siis ihan oikeasti tosissani harkitsen sitä, että tarkoituksella haluan pelkän platonisen seksisuhteen miehen kanssa. En mitään muuta. Ei turhaa draamaa, ei turhia lässytysiä, ei siis mitään sellaista jota siihen ns. normaaliin deittailuun ja parisuhteeseen kuuluisi. Molemmat tietoisina siitä, että kyse pelkästä seksistä ja jonkinlaisen fyysisen läheisyyden korvikkeesta.

Jokin naksahti päässä. Mietin, että minkä helvetin takia itse elän kuin nunna tai pahempikin siveyden sipuli. Mitä enemmän kuuntelee ihmisiä, lukee juttuja jne. niin kaikki pyörii muutenkin sen seksin ympärillä. Ite olen nyt noudattanut 8-vuotta sitä linjaa, johon olen tähän menessä vakaasti uskonut. Ei säätöjä, ei panoja, ei saa tehdä tätä, ei saa tehdä tuota jne jne jne. Ja mihin se on minut vienyt? No ei tasan minnekkään. Paitsi siihen, että seksihimoissani ja puutteessa eläminen on aika helvetin tuskasta normaalisti erittäinkin aktiiviselle ja seksuaaliselle ihmiselle.

Edelleenkään en usko kertapanoihin tai yhdenyön tarinoihin, tosin en taida uskoa enää siihen suureen rakkauteenkaan. Miksei sitten tosiaan... Joku jonka kanssa voi tosiaan naida ja noin muutenkin nyt viihtyä seurassa, mutta jolle voi suoraan sanoa, että hei muru: tossa ovi, oli kivaa ja katellaa taas.

Joku minussa jäätyi. Ilmiselvästi. Ehkä paholainen minussa heräsi ja pyrkii nyt ottamaan vallan. Mikäs siinä, johan se enkelipuoli ollutkin vallassa viimeiset 17-vuotta.

Kirjoitettaessa soi Zakk Wylde-Sold my soul