Blogi

Näytetään kirjoitukset helmikuulta 2009.

You are my sunshine  1

Moikka!
Olen tänään tehnyt paljon kaikenlaista ja paljon on vielä tekemättä.
Mutta en pysty tekemään muuta kuin tuijottelee johonkin kauas ja hymyillä ajatuksissani. Olen vain niin helpottunut, ihanaa elämä on ihanaa.

Huomenna on suuri päivä. Aamulla on 3 tärkeetä juttua ennen kuin meen töihin 11 jälkeen, sitten 19 aikaan ostamaan pari ystävänpäivälahjaa, ruusuja, skumppaa jne.Sitten kotiin siivoo ja sen jälkeen saunaan.

23.30 kentälle kyltin kanssa jossa lukee "Where is my Valentine's present" ja elämä on suuri. No en mä tota kirjottaisi, en halua paljastaa etukäteen siitä enempää. Sitten kotiin, juttelemista, valvomista, skumppaa, suklaata ja tuhat naurua. Ja paljon tuliaisia!

Sit lauantaina keskustaan shoppaa + syömään.
Illalla kokoonnutaan kaikkien kanssa lasillisille ja siitä jatkamme johonkin tanssahtelee. Sunnuntaina vien vähän neitiä katselemaan tähtösiä ja kolutaan Helsingin pikkusia kauniita kolosia ympäriinsä koko päivän.

Ja maanantaina taas shoppaa jne. jonka jälkeen hän lähtee pois Suomesta.

Sitten voin sanoa,että olen taas vahvempi. Tän ihmisen lähellä oleminen tuo muhun sellaista voimaa ja rakkautta, että sen jälkeen olo on ihan mestarillista luokkaa.

Susan

I love you and I can't wait to see you.



Rakastan.  7

Mun puhelimessa on yksi nimi jonka perässä on sydän ja se numero ei koskaan soi.

I miss you, like I have never missed anyone.

Like sittin by the sea and watching the birds fly away and never wanting to leave.

Seeing my tears droppin on my shirt and hair gettin messy because of the wind. And still not wanting to leave.

Suddenly I see you, you come out of the water, come up to me.

You hold me and I can't stop crying cause you are finally here.

Then I would know that my love for you wasn't a dream, then I would know that I have found the reason for my life, that I have found you.


Keep walking  1

Moikka!

Aamu ei ollut niin mukava kun olin viskonnu herätyskello johonkin sängyn alle unissani kun se oli soinut, mutta pääsin töihin,sitten suoran solariumiin ja sen jälkeen kaupan kautta kotiin. Nyt olis tarkotus tehdä tässä vähän ruokaa, siivoilla ja sitten lähtee pesee sitä autoo.

Mä kirjoitin eilen mun kaikille ystävilleni,että miltä musta tuntui se lahjajuttu, ne on melkein kaikki vastannut jotain mulle. Lohdullista, jotkut vähemmän lohdullista. En tiedä, ollaan lauantaina menossa yhdessä nautiskelemaan kauniista illasta Helsinkiin.

Jos joku sanoo, että mä soitan sulle, niin saako sille soittaa jos se ei soita? AGH!

Mä yritän täyttää sitä aukkoa mikä mulla on nyt sydämessäni asioilla jotka ei oikeesti merkkaa mulle mitään, kuten meuhkaaminen täällä ja kauhee pohdiskelu ja sali. Yritän pitää itteni liikkeellä, että en pysähtyisi ja itkisi. Pelkään pysähtyä, en halua et ne tunteet saa vallan. Sit just se, että mulla tää henkinen hyvinvointi on aivan liian kiinni tossa fyysisessä hyvinvoinnissa, että en halua voida huonosti joten yritän suojella itseäni.

Mä en tiedä mitä maailma oli ennen sitä kun näin sen viimeksi, mutta se on ollut aivan kauheaa sen jälkeen kun en ole nähnyt sitä.

Susan


yötä  1

Kun menin tänään töihin, jotkut työkaverit joita en eilen nähnyt kertoi että oli ollut ikävä kun olin lomalla. Tuntui kivalta vaikka tiedän et joskus oon turhan puhelias siellä. Esimiehetkin oli hyvällä tuulella. Töiden osalta oli hiljaista.

Selkä alko vaivaa loppupäivästä,nyt se on taas ok. Ei tää haittaa jos se kipu nyt loppuis vaan kokonaan, toivon että tää ei mee sille asteelle et tarvii hakee jotain pitkäaikasta hoitoo, se olisi ikävää siinä mielessä et pelkäisin koko ajan et jos selkä meniskin vielä huonommaksi.

Eikä, toi Lisa Lavie on vaan niin helmi tytteli, ihana ääni.

Mun viikonlopun suunnitelmat on aika pitkälti jo reilassa, vielä tarvittaisiin rakas kehiin niihin, pitääpä katsoa että..

Huomenna on edessä töitä, solkkua ja ehkä salia jos selkä antaa periksi. Illalla mennään kaverin kanssa pesee ja siistii mun auto, ihanaa viime kerrasta on aikaa.

Pitää kuulemma perjantaina pistää sauna lämpimäks ja viinii kylmään kun lähen hakee kentältä erästä henkilöä. Aijai kun mukavaa.

Tää ensimmäinen Acerin koneeni on ollut pieni pettymys, erityisesti hiiri on vaivannut, se jumittelee joskus tosi pahasti.

Mun pitäis mennä jo nukkuu mut ei nukuta ..

Mä kuulin, että Lisa tulis Suomeen huhtikuussa, eikä sinne heti.

Koska mun työt on vähentyneet, niin huomaan et vietän liikaa aikaa netissä. Mutta se johtuu myös siitä et telkku ei toimi vielkään ja et ikävä rakasta niin paljon, että haluu pitää ittensä kiireisenä.

Susan


iltapäivää..  1

Mä olin palauttanut kiskalle pari viikkoo sitten vahingossa oman levykkeen kun vein sinne vuokrattuu leffaa takas. Tajusin sen eilen.
Sain kyllä hoidettua asian kuntoon ja mulla on nyt se levyke mikä niillä oli hallussa jonkin aikaa. Nyt en uskalla kattoo mitä materiaalii sil levykkeellä on. Joko mun kuvia (Luoja ei!) tai sitten musiikkia.

Hmm..

Töissä tänään meni ihan jees. Ikävä on nyt 70/100.

Meen syömään, kellohan on jo paljon.

klo. 17.27 pitäs mennä mutsille mut en jaksa viel. Keitän teetä.Kiva kun Danieli pisti eilen otsista kondikseen. Hitto mä jumitan täs koneella.

Susan


Ikävä  1

Oon miettinyt ikävää, voisin melkein luokitella sen erilaisiin vyöhykkeisiin.

Tällä hetkellä alkaa olla se rauhallinen mutta surullinen ikävä.
Se varmaan yltyy loppu viikkoo kohden rauhattomaksi mutta surulliseksi.
Sitten varmaan saan vähän energiaa ja jotain aikaiseksi ja ikävä ehkä sekunniksi lakkaa mutta sitten jatkan taas samaa ikävää.

On ikävää ikävöidä toista ihmistä, jonka lähelle haluaisi mutta ei pääse. On ikävää tunteta tunteita joita ei voi kontroilloida. On ikävää, että ei osaa muuta kuin itkeä kun tuntee ittensä niin voimattomaksi. On ikävää elää näin, mutta ei sitä muutakaan voi.

Voi kun Jumala auttaisi ja tämä ikävä poistuisi.

En usko, että se ikävä koskaan lakkaa, se vaan muuttuu erilaiseksi jos en koskaan pääse luoksesi.