Blogi

Mä ostin viime kesänä mun ensimmäisen oman kodin. Rakastuin sen
pohjapiirustukseen kun se ei ollutkaan ihan perus, ainakaan mun mielestä. Vantaalla
on sellasii kämppii missä on pitkä olohuone jonka päädyssä on parveke ja
sellasta en missään nimessä halunnut. Ostin ton kämpän vaikka aluksi en
uskaltanut ees lähtee hieroo kauppoja, hintapyyntö oli niin korkee.

Kun oltiin kaupat lyöty lukkoon siinä juhannuksen korvilla niin aloin
suunnittelemaan remppaa. Asunto on siis 2h+k+s


Asunnossa oli parikymmentä vuotta vanha keittiö, jossa tosin oli toimivat
valkoiset kodinkoneet ;jääkaappi, astianpesukone, uuni + liesituuletin.

Lattia oli kauttaaltaan koivuparkettia, kovin yleistä sekin.

Makkari suhteellisen suuri, yksi seinä täynnä seinään upotettuja valkoisia
vaatekaappeja ja toinen seinä sellainen missä on vasemmassa nurkassa korkea kaappi
ja muuten seinällä on yläreunassa 4 kappaletta 70 korkeaa seinäkaappia, nekin
valkoisia.

Kylpyhuoneessa sauna aika perus, hutera kylpykaappi ja iso pesukone.

Pienessä eteisessä oli ilokseni metrin leveä peililasinen liukuovikaapisto.

Vaatehuone oli pieni ja siellä oli pari vaatetankoa.

Aluksi panostin lattiaan, en halunnut luopua hyvästä parketista joten lähdin
metsästämään firmaa joka tekisi hionnan mutta ennen kaikkea petsauksen. Löysin
sellaisen ja he suostuivat tekemään minulle juuri sellaisen kun halusinkin,
merbau ja hienosti oli onnistunut!

Mä alan kirjoittelemaan vähän sisustumisesta-onhan se suuri intohimoni. Olen sillä alalla jopa töissä, mutta en sisustussuunnittelijan ammatissa, harmi mutta mulla ei ole siihen oikeaa koulutusta. Katselen innoissani kaikkia sisustusohjelmia ja töissäni autan asiakkaita suunnittelemaan kotiinsa kaikenlaisia juttuja, vaikka mun ei tarvitsisi, koska työni on reklamaatiopalvelu.

Mä voin kertos seuraavassa merkinnässä mun omasta viime kesänä ostamastani asunnosta ja sen remontista.
Nyt on palattava töihin ja olo on parempi, jes!

Susan

Nina Mikkonen on maailman idiootein tyyppi. Mä en käsitä kuka voi olla niin hemmetin itsekeskeinen ja typeryydeltään sokea näkemään yhtään mitään tai kuuntelemaan muiden perusteltuja mielipiteitä ollenkaan.

Mä menin eilen nukkumaan kello 9 vatsakipujen takia. Nukuin suhteellisen sikeesti 21-05. Nyt olen töissä. Olo on kaamee vieläkin, eilen illalla sain jotain syötyy mut ei se muuta kuin pahentanut oloa. Mun vatsa on turvonnut ja mä vaapun tääl töissä. Mikäköhän tässä nyt oikeen on..

töitä tänään 13 tuntii, et jooh.

Susan

Joo täällä olen haamuna, en pysty syömään tarjolla olevii hedelmii, pullaa, karkkii, pipareita.. ei muuta kuin vettä. sit olen niin voimat pois, että huhhuh. Jonot tukossa ja mä pystyn just ja just puhuu… mahtavaa, mitä ihmettä mä oon eilen syönyt. kunnon ruokamyrkytys, en muista et mulla olis koskaan ollut näin paha.

Heräsin aamulla kello 5 siihen, että mulla oli kauhen huono olo. Ajattelin, että jatkan unia ja se menee ohi, ei pystynyt. Lopulta heräsin kun herätyskello soi 6.30. Olo oli sillon aivan kaamee. Tärisin vaan jotenkin vessaan ja yritin tsemppaa etä pääsen lähtee töihin. Otin buranaa ja join paljon vettä. Olin jo melkein lähdössä kotoa kun mä en enää kestänyt- oksennus tuli.

4 kertaa.

Silmät täytty vedestä ja valu noroina mun paidalle. Näytin kauheelta. Tuli hiukan parempi olo ja lähen töihin. Täällä ollaan, ei okseta mutta vatsa on tosi kipee, minkä ruokamyrkytyksen olen saanut eilen?

Tosi harmittavaa, kun tääl pitäis tänään yrittää olla extra ahkera-

Onneksi hyvä työkaverini ja kaverini Pekka oli muistanut minua naistenpäivänä. Kun tulin paikalleni siinä odotti iso hieno kortti, pisti hymyilee, vaikkakin kunnolla en tällä hetkkä olostani johtuen pysty.

Susan

Huoah.. mä en pysty kontrolloimaan näitä mun tunteita, kuinka typerältä se kuulostaakin. Jotenkin tää hätäily ja ikävä saa mut vaan väsyneeksi ja olen muissa maailmoissa koko ajan.. Mä mietin miten se voi ja onko sillä nyt kaikki hyvin.. onko tällaiseen ikävään keksittyä jotain lääkettä? Mä en ainaskaan tiiä mitään enää mistään, niin tyhjäks tää pistää pään.

Koko päivä mennyt taas jotenkin.. jossain ihan omissa ajatuksissa, mä en pysty keskittymään..

Mä puhuin tästä tänään mutsin kanssa.. Kun se ihmetteli miks olin niin alakuloinen.. sit vaan mainitsin, että mietin yhtä kaverii ketä en oo nähnyt vähään aikaan ja oon huolissani siitä miten se voi jne..Sit se hymähti;" Tää taitaa olle SE kaveri..".. Katoin mutsia vähän aikaa hölmistyneenä siitä mitä se juuri sanoi mullem ja tuhahdin äkkiä "joo".. sit se sano vaan, että älä murehdi, kyllä se siitä.

Susan

Töissä on oltu ja kotonakin kohta 2 tuntii. Siivominen käynnissä, enää tarvii imuroida niin se on siinä. Lähen kohta 12-vuotiaan pikkuveljen lastenlikaks äidille. Oon siellä sen kanssa koko illan, että sen ei tarvii olla yksin. Oon keksinyt meille tuhat kivaa ajanviettojuttuu ja meil on luvassa herkuttelu hetkiä!

Ehkä se piristää muakin, on mieli maassa edelleen. Jotenkin ikävä painaa mieltä taas...

Susan

Hyvää yötä, nukkukaa hyvin. Mulla on vähän paha mieli.. meen suoraan nukkuu.

Susan

Tällaisessa suuressa globaalisessa yrityksessä missä mä oon töissä tulee aika
hitaasti taantuma mutta "taantuma havaittu" on jo pelkkänä toteamuksena miljoonien tappio täs firmassa.
Eilen näytetyt luvut kyl herätti, ollaan miinuksella hurjasti viime vuoteen verrattuna, odotettu oli että olisimme olleet huomattavasti enemmän plussalla. Tuli itellekin pieni hiki. Mutta ei voi
mitään, pakko vaan katsoa miten tässä käy.