Kun hetero homoista lukee

Jätin tuon otsikon vaikka asenteelinen onkin. Enhän otsikoi[i][b] ’Kun rikas rääsyläisiä lukee'[/b][/i] kun [b][url=http://www.city.fi/blogit/hikkaj/putkinotko+lanelpaita/125399]Putkinotkoa[/url][/b] luen. Tähän joukkoon ainakaan [b]En[/b] halua kuulua. Sitä sen täytyy kuvastaa. [b]Kilhlmanin[/b] [i][b]Ihminen joka järkkyi[/b][/i] taitaa edellinen vastaava lukemani teos olla, -70-luvulta! Vai olisiko joku [b]Holappa[/b]. Kaunokirjallisuus on taidetta; taide ei kaipaisi karsivaa ennakkoluuloa, asenteellisuutta. Silti on kova halu irtisanoutua tästä ’muodikkaasta liemestä’! Tavallaan tykkään, tavallaan en tästä [b]Reinaldo Arenasin[/b] (1943-1990) kirjasta [b][i]Matka Havannaan[/i][/b], jonka kirjan [url=http://www.ivanrotta.com/]kustantaja[/url], [b]Samuli Arkko[/b], on tavallaan kääntänyt suomeksi, nyt kun neljännesvuosisata on kulunut kirjailijan kuolemasta. Ajankohtainen on, sillä mikäpä se siellä juonteena esiin pilkistelee jos ei homous. Kuubassa kielletty siinä missä moni muukin asia. Kuten sananvapaus. Vaikka [b]Castro[/b] valtaan noustessaan lupasi ummet ja lammet. Hyväpä oli luvata kersantista kenraaliksi ja maan johtoon amerikkalaisten mafiosojen nostaman läpipahan [b]Fulgencio Batistan[/b] jälkeen. [i]- Ei (abstrakti) taide mikään vihollinen ole, ainoastaan kapitalismi ja imperialismi ovat[/i], julisti Castro kuten [b]Anders Ehnmarkin[/b] [b][i]Cuba cubana[/i][/b] -raporttikirjasta [url=http://hikkaj.blogspot.fi/2014/08/cuba-kuuba.html]luimme[/url]. Homoseksuellilla, ja muutenkin toisinajattelevalla, kirjailijalla ei sijaa maassa ollut, joten edessä oli vankila ja 1960 maasta poistaminen (125 000 muun ’hullun’ kanssa), aikanaan sitten AIDSiin menehtyminen. Ja kuolemaan saakka voimat imevä taistelu castrolaisuutta vastaan. Toisaalta [b]Enrique Cirulesin[/b] kaltaiset nykykirjailijat löytävät Batistan ajoilta sen varsinaisen pahan lähteen, jonka Fidel joukkoineen tukki pahaa pulputtamasta. Arenasin ensimmäinen kertomus on pariskunnan vaatetöytäily, amok-juoksu, pitkin Kuubaa koko ajan matkassa epäily että joku ei sittenkään katsoisi heidän hienohelmojaan. Lopulta vuorilta löytyy kuin löytyykin yksi – mies! Mies ottaa miehen, pariskunnan naiselle jää muistelijan osa. Toinen kertomus on tulevaisuutta (2025), missä Kuuba-pakolainen [i]Ramón Fernández[/i] Nykissä ihastuu ja rakastuu [i]Elisaan[/i] (Mona Lisa), taulun ’naiseen’ ja alkaa seukata sen kaa. Mysteeri mysteerinä pysyy. Vankila ja mutainen loppuhan siitä. Kolmannen tuomitsi Hesarin kriitikko [b]Rossi[/b] täysin, joten se [url=http://www.hs.fi/kulttuuri/a1406603692511]sieltä[/url]. Sujuvasti kerrottu story isän paluusta viidentoista vuoden jälkeen Jenkeistä kotiin Kuubaan. Satu rakkauden täyttymyksestä. Näinköhän kumminkaan – isä, poika ja äiti – elivät yhdessä onnellisina elämänsä loppuun saakka? Jännä kapistus tämä kirja, kaiken kaikkiaan. Ei ihan itsestään selvä. Siksi jopa suosittelen.