Savonlinna ja elämä on melkein nähty

[i]Matkaopas landelle[/i] osa [url=http://www.city.fi/blogit/hikkaj/luts/127881]5[/url]. [i]Rosina[/i] on mainion, mutta epäonnistuneen [url=http://hikkaj.blogspot.fi/2014_08_01_archive.html]apteekkireissunsa[/url] heittänyt ja soutanut veljensä luo tinkaamaan tätä viinankeittopuuhiin notkoon. [i]Saara[/i] on jäänyt kuhertelemaan laivamiehen kanssa, sen mistä ei hyvä seuraa, [i]Jopi[/i] jätetty oman onnensa nojaan säkkipinon taakse laiturille. Näin siis [b]Lehtosen[/b] [i]Putkinotko[/i] (1919-20) tässä puolta väliä hipoo, kunhan mainitsemme että kirjailija jättää nuo kolme notkolaista kaupunkiin, palaa takaisin Putkinotkoon ja lyöttäytyy anoppivanhan matkaan. Marjasta tulla kömpii sisullaan muori. [quote]"On kesä, vanhoille etenkin hyvä."[/quote] Mikä hieno kuvaus puolisokean mummoraasun ehtyvistä voimista luettavissa! Miten mansikoiden mustikoiden tuohinen toisessa kädessä rintaa vasten, ja kuinka toisella kädellä koettaa roikottaa risutaakkaa selkäpuolella kahvinkeittopuiksi rankan reissun päälle. Kolottaa joka paikkaa: kipu jäytää ohuita luuvaloisia jalkoja, polvista ja kantaluista muhkuisia, laihoja kuin talituikku[quote]Mummo on vanha, lähes seitsemänkymmenen ikäinen.[/quote] Niin kertoo kirjailija, joka itsekin vanhemmiten reumasäryistä kärsi.

[i]"Kivulloisuus alkoi talvella 1913, jolloin 31-vuotias Lehtonen mietti, että parasta olisi lopettaa koko elämä, jos vointi ei korjaannu. – Varhainen spondylartropatia oli vuosina 1919-1920 edennyt jo selkärankareumaksi, tyypillisinä oireina kantapääkivut"[/i], kertoo [b]Pekka Tarkka[/b] kirjailijan kakkososan elämäkerrassa [b]Joel Lehtonen[/b] [i]Vuodet 1918-1934[/i]. Ja ei ihme jos perimmäisenä putkahtaa esille mummonkin elämän lanka:[quote]Maailmasta päästäkseen hän elää.[/quote] Perille elämästä on mummovanhus nyt pääsyillään, Taavetin psalmin sanoja hyräillessään, mäkeä noustessaan; kovin on kuitenkin vielä tyttärensä lapsiin kiintynyt. Marjasta jo tulla vääntää, vaikka kirjailija alkukesästä puhuukin ja keltaviljasta! No kai se niin oli silloin, kun kerta seitsemänkymmenen ikäkin ihmisen ikäloppuvanhukseksi luki.[quote]"Ja helle kypsentää ruista …"[/quote]