1888

Vain omassa mielessäni. Ihmettelen tätä tunnetta, että joku kuitenkin uskoo minuun, eikä tuo tunne tule epätoivosta.

Päädyin ajattelemaan että jokainen hetki elämässä on tilaisuus, jonka jälkeen tilanne voi olla vähän parempi tai huonompi. Ei se tule olemaan paljon kumpaankaan suuntaan, mutta sehän siinä just niin lohduttavaa…

Toisena päivänä oivallus että tämä aika on itse asiassa mitä loistavin hetki muttaa elämänsä suuntaa, voimistuu.

Uusi elämäni alkaa tästä! Tai sitten sama paska jatkuu 🙁 Mutta uskon että kaikilla asioilla on lopulta taipumus muuttua jossain vaiheessa, ja että tähän voi luottaa. Ei tässä lopulta niin…