niin lujaa ettei taas uni tule…
pian vuosi siitä kun ystävä/pikku sisko lähti pois…lopullisesti…
lähti taivaanrannan tuolle puolen…
vähän välillä elämä yksinäistä ja tyhjää…
kaipaa sitä tiettyä ihmistä,kuuntelemaan…koska eiväthän
toiset osaa samalla lailla kuunnella,keskustella,auttaa…
tyhmäää….
ikävä on kova ystävää,enkeliä,tuulen henkäystä…
ajatus kulkee taas liikaa,jotenkin täytyis saada se pysähtymään.
Mutta miten? Miten sen voi tehdä? Vai voiko sitä tehdä?
Helpottaako tämä ikävä ystävään koskaan?
auttaako aika? parantaa haavat? unohtaako sitä ihmisen jonka on menettänyt? haalistuuko muistot? Tekeekö aika liikaakin tehtäväänsä?
Liikaa kysymyksiä,liian vähän vastauksia!!!!!
