Taas yksi niitä päiviä kun aika katoaa jonnekin hornaan. Koko päivän on ollut kumma kiire, kuiteskaan ei oikeastaan mitään ”järkevää” ole saanut aikaan… Kai sitä tosiaan joskus putoaa johonkin aikakuiluun, joka imee kaiken mitä voi… sieltä sitten terhakkaana taas kivutaan ylös ja jatketaan.
Vointi aina vaan yhtä vetämätön, antibioottikuuria odottelen. Lähinnä ”raahustamista” eteenpäinmeno. Pää menee paljon raajojen edellä. Mut kyllä se tästä, niinkuin aina ennenkin. Yllättävän ihania ihmisiä tullut vastaan, ihanaa!
Autosta kuuluu taas jotakin ”nakuttavaa” ääntä… hmmm.. se ei ole dieselin nakutus 😉 ehei, tämä ON jokin ylimääräinen ääni. Pitäisi jaksaa kysellä noita korjaamoja, niidenkin hinnoissa on tolkuttomia eroja. Uusi auto antaa odotuttaa itteään 😉
Sisko onnellinen siitä, että sai ekalla kerralla auton läpi katsastuksesta, Onnea Systeri!
Märkää ja pimeää, muttei ihan sadetta, länsirannikolle huomenna luvattiin räntää ja vettä. Ihanaa kun ei tarvitse taivasalla asua 🙂 Olla sisällä lämpimässä kynttilöiden valossa… Aaahhhhh… Elämä ON ihanaa 🙂