Tässä oon mietiskelly elämänmenoa. Alkaa jotenkin vaan tökkimään tää sinkkuilu, kun haluaisi jo vakiintua ja perustaa perheen. Ideana ihan hyvä, mutta toteutus onkin sitten eri asia. Tarvitsis olla joku kiva mies ennen kuin perhettä vois alkaa perustaa. Tähän mennessä en ole kohdannut kuin sitoutumiskammoisia, naisten hyväksikäyttäjiä sekä yhden narsistin. Luojan kiitos, että siitä tyypistä pääsin eroon..
Kyllä tässä kaipaisi jo parisuhdetta kivan ihmisen kanssa, olisi kiva viettää iltoja hyvän ruoan ja viinin parissa ja katella leffaa. Tai jotain muuta. Tällä hetkellä tyytyminen on kissan seuraan, kyllähän siitä seuraa on mutta ei se vie sitä yksinäisyyden tunnetta pois. Baareissa en jaksa ravata, kun sieltä ei löydy seuraa.
Taitaa tulla taas jälleen kerran yksinäinen viikonloppu… toivottavasti ei… *huokaus*