Joskus nuorempana ku oli olevinaan kiire, niin matkustaminen maitojunalla tampereen ja helsingin väliä oli yhtä kidutusta- se kun pysähty jokaikisellä maitolaiturilla ;P noo-ei ny ihan kirjaimellisesti, mut pikkuasemilla kuiteski, eikä kuskannu maitoo.
Ny sentäs jo alkaa ymmärtää, et päämäärää tärkeempi on matka- se ei ole mikään kärsittävä välitila vaan osa elämää. Ja siitäkin voi nauttia..
Ei mun tästä kyl pitäny puhua vaan narista- postista kolahti asumistuen välitarkistuskaavake. Maksaiskohan ne muka oikeesti yhtään sen enempää- eihän me tähän nytkään saada tukee joka neliölle ku on henkilömäärään nähden liian ”suuri” kämppä. Voiskohan jonkun noista meillä ravaavista kääpiöistä siirtää tähän kirjoille, useimpina päivinä täälä on enempi väkee kun sen viralliset 4. Nytkin on yövieras… (juu, nuoriherra on kiltisti peiteltynä unikaverin viereen, akua lukee ja hiljaa kuin hiiri, älä mami murehdi ). Nari nari nari.. Jahka ipanalauma sammahtaa taidan itekkin hipsiä tutimaan- keskustelukaveritkin alkaa vähetä ku toisilla on huomena työaamu..
Zulu-unia, kuorsatkaahan suloisesti <3