Dusty Springfieldin laulama [URL=http://www.youtube.com/watch?v=wJM5K51peVw]Son of a Preacher Man[/URL] on upean luonnollisen vienosti laulettu. Tällaista kuulee nykyään harvoin. Joss Stonen laulama [URL=http://www.youtube.com/watch?v=TBH8o8XXnVM]nykyversio[/URL] on aivan erilainen, rajummin esitetty, mutta helvetin hyvin onnistunut sekin. Harvinaisen onnistunut versio noin juurtuneesta klassikosta. Yleensä siinä nimittäin käy näin:
[URL=http://www.youtube.com/watch?v=nxpblnsJEWM]Radiohead – Creep[/URL] (upea alkuperäisversio)
[URL=http://www.youtube.com/watch?v=tv7zuDsns9w]Korn – Creep[/URL] (liimatukan kitinää)
Lisurin kirjoittelu on yllättäen alkanut sujumaan ja tutkimuksestakin alan ymmärtää jo jotain. Onhan tätä jo reilu vuosi jauhettukin. On kivempi mennä töihin kun tajuaa mitä siellä pitäisi tehdä.
Kävisi varmaan Japanissa parempi flaksi. Täällä olen vaan hieman outo hujoppi, mutta siellä olen niin ihmeellinen avaruusolio, etteivät tiedä miten päin olisivat. Suurin osa juoksee sielläkin tietysti pakoon, mutta eivät ihan kaikki. Sinne siis.
Unohdin ostaa kananmunia.
(Voi vitunvitunvittu. Vituttaa suht harvoin, mutta nyt vituttaa. En tiedä miksi just nyt, mutta kaduttaa äärettömästi yhdet pakit jotka annoin pari vuotta sitten. Jumalauta miten sekopäinen voi ihminen olla… Nojoo olen ajatellut että olishan sieltä tullut pakit kuitenkin, mutta kun tyyppi tuli kuukausi sitten yhtäkkiä juttelemaan. Kirjoitin silloin tuon kemiaa-blogijutun. Silloin ei harmittanut mutta nyt harmittaa. En muuten tykkää kiroilusta yhtään. Hoksasin just, että jos tähän laittaisi hymiön, pää saattaisi räjähtää.)