Hän sinuun katsoo läpi karvaiden kyynelten
tuntematta tuskaa loppuaan odottaen
oot toivo viimeinen, hän sinuun ripustautuu
luona baaritiskin uskoutuu
Tunnet hänet jo vuosien takaa,
ja muistot katkerat mieleesi palaa
kuljit hänen luonaan rakkautta etsien,
kunnes uusi aika nosti sut veneeseen
Hän oli katujen kuningatar vuonna seitkytseitsemän,
jolloin katuja kuljit yöhön pimeään
Hän oli kuningatar särkyneiden sydänten
jokainen hänet tunsi, häneen luottaen
Katsot hänen kalpeita kasvojaan
ei aika ole nuollut haavojaan
kuin varjo entisestä hän siinä istuu
viinilasin pintaan katse uppoutuu