Sinänsä jännä, miten elämäni lainehtii. Luulen olevani aitouden tms. kynnyksellä ja muuntautuvani kohti jotain uutta (toisinaan jopa uhoan kasvavani) huomatakseni vain joko kulkevani jonkin yleisen suuntauksen mukana tai saaneeni annostukseni täyteen.
Nyt huomaan Afrikan (kurjuus, kuolema ja epäoikeudenmukaisuus) jälkeisen tarpeeni kapitalismin iloihin täyttyneen ja koko keho huutaa tarvetta päästä luontoon ja rauhaan.
Miten voi edes olla, etten vuonna 2006 tainnut kertaakaan nukkua taivasalla? Ja Meindlit eivät tainneet montaakaan kymmentä kilometriä ulkoilla. Yök.
Pitää päästä ulos.
Mikä olisi hyvä paikka/maa tehdä aito retki? Sen verran vässykkä olen, jotta 20km/pvä on lomailumieleen aika sopiva taivallus. Siitä isommat päiväsiirtymät ovat jääneet mieleen lähinnä suoritushakuisina koetuksina eikä niinkään lomailuna, mikä nyt voisi siis olla tarkoituksena. Etelä-Amerikkakin on kokonaan käymättä. Mutta jos taas joutuu yksin lähtemään, niin noinkohan se on paras vaihtoehto (nuori naimaton blondi, joka ei puhu espanjaa jne.)?
Pitääkin kysyä eksperteiltä..