Uusi vuosi on vaihtunut jo neljä tuntia sitten. Olo ei ole kyllä yhtään sen hehkeämpi kun aikaisemminkaan. Oikeastaan taas yksi pahemmanlaatuinen pettymys.
Ollaan erottu kihlatun kanssa. Tulin perjantaina (silloin) yhteiselle kämpällemme jotta voisimme viettää aikaa yhdessä, katsoa elokuvaa. No tämäpä päätti lähteä kaverinsa luo viettämään ”juhlia” ja ei ole vieläkään ilmaantunut paikalle.
En tiedä miten pitkään ystävyyssuhde kestää kun ei ole suvainnut tulla edes takaisin. Ei sen puoleen ei enää edes kiinnosta mitä tekee mutta voisi edes ilmoittaa. Ei tekis mieli ystävyyttä katkaista, mutta onko tälläinen ystävyys minkään arvoista?
Uuden vuoden vaihtuminen tuli vietettyä kaverin kanssa jonka jälkeen lähdin käymään kaupungilla. Baarissa porukkaa oli ja kuten arvata saattaa aika heikosti tolpillaan pysyviä.
Ihan mielenkiintoista oli seurata ihmisten pörräilyä ja samalla kuunnella hyvää musiikkia, mutta olisi paljon mukavampaa jos olisi se joku tärkeä ihminen seurana. Se kyllä pitää paikkansa että baarista ei ainakaan seuraa saa. Varsinkaan tälläinen hiljainen ihminen.
En anna minkään kuitenkaan masentaa. Pitää jatkaa eteenpäin, kyllä se oikea vielä vastaan tulee (vai tuleeko?)
Sinkkuna eläminen ei nyt oikein nappaa mutta minkäs teet.
Jos sitä aamulla heräisi levänneenä 🙂