Antamisessa on jotain taianomaista. En tarkoita pelkästään materian lahjoittamista, vaan myös auttamista – pieniä palveluksia ja kestitsemistä. On ihana yllättää positiivisesti ja nähdä saajan iloinen ilme. Antajana tunnen saavani enemmän.
Olen aina ollut huono ottamaan vastaan lahjoja ja joskus olen jopa edeltäkäsin pelännyt tilanteita, jolloin tiedän saavani jotain. Eilen illalla kotiin tullessa näin eteisen lattialla ”liian paksun” kirjeen. Tiesin, että kuoressa on muutakin kuin onnittelukortti tai -kirje. Viivyttelin avaamista. Laitoin ison mukin kahvia ja pyörittelin vielä hetken kuorta yrittäen arvata mitä se sisälsi.
Kuoressa oli punainen, paperinen lahjapussi ja pussin sisällä toinen, pienempi, pehmustettu muovikääre. Ja sen sisällä Nomination rannekoru. Se on niin kaunis. Kiitos <3 A & V <3.