[b]Osa I[/b]
Tapahtui n. 24 h sitten:
Sininen: [i]”NYT, VITTU, JUSTIINSA PISTÄT SEN TOOSAN KIINNI JA MENET VUOTEESEEN!”[/i]
Minä: [i]”Joo, joo. Vielä tämä.”[/i]
Sininen: [i]”EI ENÄÄ YHTÄÄN MITÄÄN TAI LÄHDEN NAAPURIIN.”[/i]
Minä: [i]”No, jooo’o. Ei tässä mene kauaa.”[/i]
Sininen: [i]”VAAN TÄSSÄPÄ MENEE.”[/i]
*PAM*
Minä: [i]”Täh.. Mihinä sä ny me..nit?”[/i]
[b]Osa II[/b]
Nyt se tuijottaa taas tuossa ovenpielessä.. Kai tästä on suoriuduttava, ettei tartte ootella yhtä kauan ku viime yönä, kun hän suvaitsi palata joskus aamukahdelta.
Kahtena ekana iltana nukahdin heti kietouduttuani puuvillasatiinin syleilyyn. Viime yönä sitten mietin ja pohdin ja kierin ja keppuroin. Luin, join glögiä, hippasin siirtämässä jotain jonnekin, luin ja suunnittelin.
Kent hiljeni. Olis taas unen vuoro.
εïз