Miten sitä aina kuvitteleekin
(ihmisistä)
kaikenlaista.
Luulee tietävänsä.
Sitten taas
*hupsista*
huomaa taas olevansa pyrstöllään,
häntäluu murskana.
Kun luottamus vedetään alta.
Tätä se on. Elämä.
εïз
Pelkkää kuvitelmaa?
