Rankan maanantaipäivän iltana en kaipaa vauhtia ja
vaarallisia tilanteita. En tuuperruttavaa kahdentunnin
bussissa istumista kilometrin matkaa taittaakseni.
Haluan halauksen ja huulteni hellittäväksi pehmeän suun.
Käpertyä kainaloon, imeä itseeni lämpöä, joka turruttaa tyhjän olon.
Vielä haluan kuuntelijan, tyynnyttäjän keinuttamaan mieleni rauhaan
ja seesteiseen hetkeen.
*huokaus*
Takana rankka päivä
(ei paha sellainen; raskas vain – lyijyä täynnä).
Edessä tyhjyydessään kaikuva ilta.
Vain omat ajatukset seurana.