Huoh. Lumi taitaa olla kaukainen haave vaan. Pikkasen alkaa lumen uupuminen huolettamaan maaliskuisten Salpausselän kisojen kannalta. Sitä ennen on Lahden seudulla monet muutkin talvitapahtumat, joita ole mukana järjestämässä, mutta kyllä tuo Salpausselän kisaviikonloppu on se talvitapahtumien kohokohta. Jos ei siihen mennessä sada lunta niin missä hyppää mäkimiehet, ja minne hiihtävät suksinaiset? Ja turhaanko tässä ohjelmien puolesta edes stressaan?
Ensi viikolla valitaan taas Kisatytöt, ja minä olen kisojen fiilisryhmän puolesta raadissa tuomaroimassa ja tekemässä suuria valintoja. Turhaanhan niitäkään valitaan jos ei lumi sada kisamonttuun. No eipä sillä, ainahan se lumi sieltä on tullut ja sitä on ollut ihan riittämiin.
Muutaman viikon kuluttua pitäisi juontaa yksi hiusmuotinäytös. Olen aivan innoissani, sillä pääsen itsekin tuolloin kampaajan käsittelyyn ja saan vielä extrapalkkioksi muutaman kampaajakäynninkin. Hah. Se on todella tarpeen. Olen niiiin huono itse hilaamaan pehkoni käsiteltäväksi. Tai mielelläni menisin vaikka joka viikko, mutta kun ei vaan saa aikaiseksi, koska voihan sitä itsekin vähän leikata tukkaa ja laittaa väriä ja muuta mukavaa. Luonnonkiharat hiukset on siitä hyvät, että Fiskarsseilla tasoitetut latvat ei juurikaan haittaa tee katsojan silmille, jos ei ihan tasapituuksia ole onnistunut silpomaan. Mutta kaikille suoratukille tiedoksi, ei ne kiharat sitten muuten kovinkaan helpot ole. Jos on lämmin tai kosteaa, tuulee tai pakastaa niin johan vetää niin kippuraan, ettei vahvinkaan muotoilutuote pidä hiusta kurissa. Ja jos nyt joskus kerran vuosikymmenessä haluaisi edes yhdeksi päiväksi suoristaa suortuvansa niin ei paljon parane edes hengähtää, ettei suoristus ratkea ja hius rullaudu kikkuralle. On se niin hirvittävän kiukuttavaa, että varmasti tarhaikäisestä asti olen saanut kuulla ”miten ihan tukka mulla on” ja ”miten kivaa mulla varmasti on kun ei tarvitse ikinä ottaa permanenttia”. Ei tarvi ei.
Työkaverini, joka on tällä hetkellä Afrikan mailla ja mannuilla kertoi juuri omassa blogissaan, että afrikkalaisnaiset käyvät kampaajalla kerran viikkoon, sillä heidän hiukset on niin kamalan vaikeahoitoiset. Taas mietin sitä, että mut on aivan satavarmasti adoptoitu jostain etelä-afrikasta, sillä mun hiuslaatu on ihan samanlaista. Tosin vaaleaa kuten ihonikin, mutta eihän se väri mitään sano. Miksen Suomessa ole törmännyt kampaamoon, jossa työskentelisi afrokiharainen nainen tai mies, joka kertoisi miten saan hiukset aisoihin? Miksei? Kysyn vaan. Kaikella kunnioituksella kampaajia kohtaan, mutta niinsanotut normaalihiuksiset kampaajat eivät vaan voi ymmärtää miten luonnonkihara, joka oikeasti on todella kihara, käyttäytyy. Sellaiseen kun törmäisin en hevin laskisi irti.