Mun hyvä yritys viettää tipaton tammikuu meni eilen puihin, kun ystäväni poikaystävineen huijasi mua. Pyysin niiltä vettä juotavaksi kun muut jälleen joivat olutta, siideriä mitä lie, ja kysyivät otanko Spritea mieluummin. Otin. Ja kas, seassa oli viinaa. Milloin kunnioitus mun päätöstäni kohtaan on mennyt? Miksi pitää juoda? Miksei voi olla juomatta? Ja miksi aina herää epäilys siitä, että olen raskaana jos en juo? Uskomatonta.
Vähän ensin kiukuttelin, mutta join sen silti. Suostuin myöhemmin jopa siideriin. Tänään piiskaan itseäni siivoamalla, lenkkeilemällä tuplalenkin (satoi tai paistoi) ja menemällä häämessuille. Ensi viikonloppuna meillä on myös sellaiset illanistujaiset, että viimeistään tuolloin mun tipaton tammikuuni olisi ajautunut karille, joten ei tässä nyt niiiiin kamalaa virhettä ole tapahtunut. Sitä paitsi helmi-maaliskuu tulee olemaan todella tipaton, kun on niin paljon hommaa, ettei yksinkertaisesti vaan ehdi. Paitsi viikon reissu Tahkolle, jossa varmaan järjestetään villejä after ski-partyja. Mutta anyway. Kaksi lupaustani olen jo rikkonut. Muuhun ei ole varaa. Eikä varmaan tarvekaan.
Luntakin tuli vihdoin, ainakin sen verran että maa on valkeampi ja illat/yöt ei näytä niin synkän pimeiltä. Tosin, kauaa ei varmaan tätäkään juhlaa kestä kun ensi viikoksi taisivat taas lupata plussaa sen verran, että lumi taitaa valua vetenä pois. Hetken kuitenkin ehtii riemuita. Ainakin koira. Se on hulluna lumeen. Mikään ei ilmeisesti voi olla mukavampi tuinne kuin kyntää maata pitkin selällään niin, että lumi pöllyää. Asuinalueemme onkin täynnä bulldogin näköisiä lumienkeleitä.