Tänään oli sähläystä, kun mulle tuotiin uutta jenkkikaappia. Kaikki kolme kissaa karkas, ku piti ovia pitää auki, eikä niitä saanu paimennettua mitenkään siinä tilanteessa. Kaks vanhempaa kissaa tuli omia aikojaan tohon pihaan ja siitä sit takas sisälle, mut mun nuorimmaiseni on edelleen reissullaan. Hitto. Se on yleensä se, joka ei edes lähde pihasta. Sitä paitsi noi etenee kyllä ryhmässä, jos pääsevät ulos (niistä tuli sisäkissoja, kun tähän kämppään muutettiin). Tän takia oon teetättämässä kissatarhaa pieneen pihaani. Kissat pääsee ulkoilemaan, ja mä tiedän missä ne on. En kestä sitä, kun kaikki kolme ei oo mun valvovan silmän alla. Koira ei mee hukkaan, kun se roikkuu koko ajan lahkeessa.
Kissa voi mennä mihin vaan. Sit se raasu tietysti ihmettelee, kun ei pääse omaan pihaan aidan ali niinku ennen. Siihen just sunnuntaina laitettiin semmosta verkkoaitaa ton kunnon aidan lisäks, että koira pysyy pihassa. Vaikka luulis kissan olevan niin viisas, että osaa tulla takas sitä kautta kuin on häipynytkin. Siis aidan yli.
Tästä tulee pitkä yö, jos sitä ei tässä tunnin sisällä ala näkymään tossa pihassa. Ei tuu unista mitään, kun yks lapsista on hukassa. Ja huomenna on työ, parturi ja tallipäivä. Pitäis pestä taas hoitohevosen satula ja sen lisäks kankisuitset perjantain juhlatapahtumaa varten. Hmhm.
Pompe, heti kotiin!