Tän aamun Muumit oli ihana. ”Kuulehan Peikkoseni”, aloitti Nuuskamuikkunen kertomuksensa vanhoihin ihmisiin pinttyneistä tavoista. Miten suloista! ”Peikkoseni”, Nuuskamuikkusen oma pikku peikko 😀
Ja lopuksi kun Myy, Niiskuneiti ja Nipsu lähtivät keskenään potkimaan palloa rannalle, kun Muumipeikkoa ei mistään löytynyt, ei Muikkunen kutsusta huolimatta lähtenyt mukaan vaan jäi puun alle varjoon istumaan ja soittamaan huuliharppuaan. Vaan eipä Myy, Niiskuneiti ja Nipsu aavistaneetkaan, että siellähän se Muumipeikkokin puun alla oli, nukkumassa, kun oli ahertanut koko yön Papan tuolin kanssa. Ja Muikkunen jäi Peikkonsa seuraksi soittamaan unettavaa sävelmää.
<3 Nyt mä sain vihdoin aikaiseksi maistaa Ainon karpalo-kinuskia ja vitsi se oli hyvää! Niin paljon kuin se karpalo pelottikin, niin kinuskin ja sen liitto saa ainakin mun siunaukseni!