Ulkona sataa lunta aivan valtoimenaan đ Ja mĂ€ sain kuin sainkin edellispĂ€ivĂ€nĂ€ kirjotettua sitĂ€ typerÀÀ työtĂ€, sain eilenkin ja aion saada tĂ€nÀÀnkin. Itse asiassa oon jo alottanutkin. HyvĂ€ mÀÀ!
TÀn hyvÀn olon takana kyllÀ hiukan varjostaa pikkumasennus. MÀ niin odotin, et kuun loppuun mennessÀ mulle olis tullu joku tarjous jostain asunnosta, ihan mistÀ vaan, mut ei. MÀ niiin odotin :/ Ois vaan pitÀny hyvÀksyÀ se kÀmppÀ, jota ne tarjos kuukausi sitten. Huokaus.
MÀ tahtoisin olla keiju. Just nyt. Voisin lÀhteÀ seikkailemaan metsÀÀn, leijailemaan puiden oksien suojaan lumihiutaleilta. Saisin tutustua kaikkiin luonnon pikkuelollisiin, voisin asua turvassa suuren tatin alla (tosin vaan syksyllÀ, tÀhÀn aikaan vuodesta ehkÀ jossain lÀmpimÀssÀ puunkolossa), tulisin kyllÀiseksi yhdestÀ sinisestÀ mustikasta, voisin juoda raikasta vettÀ pillillÀ sateen jÀlkeen puiden lehdille kerÀÀntyneistÀ vesipisaroista, saisin tanssia tuulessa kielojen kanssa ja kuunnella lintujen tsirkuttelua ja tietÀisin vielÀ niiden lintujen nimet, tuntisin ne.
EikÀ tarttis ajatella mitÀÀn kandin tutkintoja, uutta asuntoa tai kesÀtyöpaikkaa. Olisin vaan. Onnellinen ja iloinen, ilman huolia ja murheita.