Tylsyys on nimeni ja laimeus intohimoni. Komen viikon päästä kesä on ohi ja tulee syksy. Mun kesä on ollut hyvin blaah. Se on mun luontoni. Blaah-luonto. Siihen ei sisälly mitään kivaa, innostavaa, ihanaa, hauskaa eikä jännittävää, vaan tylsänä oloa, angstailua, lusmuilua ja ihan vähän kitinää ja ininää.
Kesällä pitäis tehdä niin paljon enkä mä ole tehnyt. Pitäis ainakin
– uida (en oo uinut, eikä nelivuotinen talviturkkikaan vielä paina)
– grillata (grillattu maissi ois pop, mut ranskalaisen parvekkeen ja grillin yhdistelmä ei)
– käydä piknikillä (ulkona olo kivaa, syöminen kivaa ja paikallaan olo aiheuttaa levottomuutta)
– ostaa jäätelökioskista jäätelöä (oon pihi, saita, itara ja hiukka kitsas)
– mökkeillä (mökki ois, mut seura ei innosta)
– käydä festareilla (liian kaukana, liian kallista, liika vähän kivoja esiintyjiä ja valivali)
– rentoutua (en osaa, mä oon nipotiukkis)
– pitää hauskaa (ks. ed.)
– rakastaa aurinkoa (no oon tehny, mut en kestä sitä paikallaan)
– käydä huvipuistossa (ei oo tullu sellasta hetkeä :/)
– käydä eläintarhassa (mut saatettais adoptoida sinne)
Kahen viikon päästä mulla on viikko lomaa. Sit mä teen jotain. Ainakin nukun.