Oon halkipuhkipoikki, kuollut, katki ja väsynyt. Ajatus ei kulje. Sormet ei toimi. Katse seuraa viiden sekunnin viiveellä pään liikkeitä. Mä oon mustavalkoisessa, hidastetussa mykkäfilmissä, ja mun ainoa tehtäväni on pyörittää jojoa ylös-alas narun päässä. Se liikkuu aivan luonnottoman hitaasti.
Kun mun pitäis kirjoittaa puu, siitä tulee ppp. Enkä mä ymmärrä sitä, että joku kuivasi. Kuivasi mitä? Kuivua on ookoo, kuivattaa on ookoo, kuivata on ookoo silloin kun kuivataan jotakin, mut jos kuivaa muttei kuivaa mitään, niin silloin vaan kuivaa…? Mä kuivan. Tosi epäkäytännöllistä. (Ha! Väsymys verottaa. Jos mä oisin toisessa mielentilassa, oisin sanonut, että ihanan monimuotoista, kiva verbi, ja keksinyt siitä jonkin tosi loistavan esimerkin, esimerkiks suutaa kuivaa. Mut ei. Nyt ei tuu.)
Onneks mun ei tarvi huolehtia kahvinkeitosta. Sitä tuskin olis valmiina kahvitauolle.
Joko tää on vaan anemiaa tai sitten mulla on nukkuvamma. Ehkä mä söin vähän liikaa mustikkapiirakkaa.