Mulla on levottomat jalat -syndrooma. Sen lisäksi mulla on levottomat kädet ja levoton mieli -syndroomat. Sormet naputtaa pöytää, jalat hyppii ja poukkoilee ja aina välillä lyön polveni tähän pöytään, kun jalat nousee liian ylös. Kiepun, kaapun, notkun, heiluttelen itseäni rikkinäisellä tuolilla ja kohta putoan. Mä en millään pysy paikallani. Mä en tahdo pysyä paikallani. Pää on täynnä ajatuksia. Just kun saan kiinni yhdestä, tulee takaa toinen ja rymistää sen toisen yli, ja samalla se ensimmäinen katoaa mielestä. Kun yritän sitten selkiyttää mielessäni sitä yliajaja-ajatusta, syöksyy kolmas mieleen ja kadottaa sen toisen. Mistään en saa kiinni ja kokonaiskuvat aatoksista jää keskeneräisiksi. Johtuu varmaan tästä vuodenajasta.
Herra Oscar Wilde kuuluu mun suosikkipersooniin kirjallisuuden alalta. Nyt on luennassa Jaana Kaparin suomentamat sadut kansissa nimeltä Onnellinen prinssi ja muita tarinoita. Tajusin hetki sitten, etten olekaan lukenut Dorian Greyn muotokuvaa ikinä. Luulin, että olisin lukenut sen, mut nyt kun oikein mietin, niin ei, en ole. Jännittävää, miten olin kuvitellut lukevani sen. Mieli tekee taas tepposiaan.
Ai niin. Sain kesätyöpaikan. Duuni alkaa 28.5. aamuvuorolla. Hmm.. onkohan se nelivuoroa? Ehkä se selviää sitten.